Zsoltárok 71
1 Benned, Örökkévaló, van menedékem, ne hagyj megszégyenűlnöm soha!
Sinuun, Herra, minä uskallan: älä anna minua ikänä häväistä.
2 Igazságoddal ments meg és szabadíts meg engem, hajlítsd hozzám füledet és segíts meg!
Vapahda minua vanhurskaudessa ja pelasta minua: kallista korvas minun puoleeni ja auta minua.
3 Légy nekem menedék sziklájává, hogy bemehessek mindig: rendeld segitésemre, mert szirtem és váram vagy.
Ole minulle vahva turva, johon minä aina pakenisin: sinä olet luvannut minua auttaa; sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4 Istenem, szabadíts ki engem gonosznak kezéből, jogtalankodónak és erőszakoskodónak markából.
Minun Jumalani, auta minua jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kädestä.
5 Mert te vagy reményem; az Úr, az Örökkévaló bizodalmam ifjúkoromtól fogva.
Sillä sinä olet minun turvani, Herra, Herra: minun toivoni hamasta minun nuoruudestani.
6 Te reád támaszkodtam születéstől fogva, anyám méhéből te vontál ki, rólad szól dícsérődalom mindig.
Sinuun minä olen luottanut hamasta äitini kohdusta, sinä minun vedit ulos äitini kohdusta: sinusta on aina minun kerskaukseni.
7 Mintegy csodája lettem sokaknak, de te vagy erős menedékem.
Minä olen monelle ihmeeksi tullut; mutta sinä olet minun vahva turvani.
8 Teljék meg szájam dicséreteddel, egész nap dicsőségeddel.
Täytä minun suuni sinun kiitoksestas ja sinun kunniastas joka päivä.
9 Ne dobj el engem vénség idején; midőn fogytán van erőm, ne hagyj el engem.
Älä minua heitä pois minun vanhuudessani: älä minua hylkää, kuin minä heikoksi tulen.
10 Mert szóltak rólam ellenségeim, és lelkem meglesői tanácskoztak együtt,
Sillä minun viholliseni puhuvat minua vastaan: ja jotka minun sieluani väijyvät, he keskenänsä neuvoa pitävät,
11 mondván: Isten elhagyta őt, üldözzétek és fogjátok meg, mert nincs megmentő!
Ja sanovat: Jumala hylkäsi hänen; ajakaat takaa ja käsittäkäät häntä, sillä ei ole vapahtajaa.
12 Isten, ne távozzál tőlem, Istenem, segítségemre siess.
Jumala, älä erkane kauvas minusta: minun Jumalani, riennä minua auttamaan.
13 Szégyenűljenek meg, fogyjanak meg lelkem vádlói, gyalázat és szégyen burkolja őket, a kik bajomat keresik.
Hävetköön ja hukkukoon, jotka minun sieluani vastaan ovat: häpiän ja häväistyksen alle tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
14 Én pedig mindig várakozom, hogy megtoldhassam minden dicséretedet.
Mutta minä odotan aina, ja korotan aina sinun kiitokses.
15 Szájam elbeszéli igazságodat, egész nap segedelmedet, mert számát sem tudom.
Minun suuni pitää ilmoittaman sinun vanhurskauttas, joka päivä sinun autuuttas, joita en minä voi kaikkia lukea.
16 Bemegyek az Úrnak, az Örökkévalónak hatalmas tetteivel, említem igazságodat, egyedül a tiedet.
Minä vaellan Herran, Herran väkevyydessä: minä tahdon muistaa ainoastaan sinun vanhurskauttas.
17 Isten, megtanítottál ifjúkoromtól fogva, egész eddig hirdetem csodás tetteidet.
Jumala, sinä olet minua nuoruudestani opettanut, sentähden minä julistan sinun ihmeitäs.
18 De öregségig és vénségig se hagyj el, Isten, miglen hirdetem karodat a nemzedéknek, mind a jövendőknek a te hatalmadat.
Ja minun vanhuudessani ja harmaaksi tultuani älä, Jumala, minua hylkää, siihenasti kuin minä ilmoitan sinun käsivartes lasten lapsille, ja sinun väkevyytes kaikille tulevaisille.
19 Hisz igazságod, Isten, a magas égig ér; a ki nagyokat miveltél, Isten, ki olyan mint te?
Ja tosin, Jumala, sinun vanhurskautes on sangen korkia, sinä teet suuria: Jumala, kuka on sinun vertaises?
20 A ki láttattál velem sok szorongatást és veszedelmeket, újra éltess engem, és a föld mélységeiből újra hozz föl engem!
Sillä sinä annat minun nähdä paljon ja suuria ahdistuksia, ja virvoitat minua jälleen; ja taas sinä haet minua ulos maan syvyydestä.
21 Növeljed nagyságomat és fordulj, hogy megvigasztalj.
Sinä teet minun sangen suureksi, ja lohdutat minua jälleen.
22 Én is magasztallak majd lantszerrel hűségedért, Istenem; zengek neked hárfán, oh Izraél szentje.
Niin minäkin kiitän sinua psaltarilla, sinun totuuttas, minun Jumalani: minä veisaan kiitosta sinulle kanteleilla, sinä pyhä Israelissa.
23 Ujjonganak ajkaim, mert zenghetek neked, meg a lelkem, melyet kiváltottál.
Minun huuleni pitää kiittämän, koska minä sinulle veisaan, ja minun sieluni, jonkas lunastit.
24 Nyelvem is egész nap elrebegi igazságodat; mert megszégyenültek, mert elpirultak, kik bajomat keresik.
Ja minun kieleni puhuu myös joka päivä sinun vanhurskaudestas; sentähden hävetkään he ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
