Zsoltárok 66
1 A karmesternek. Ének. Zsoltár. Riadozzatok Istennek mind a földön levők;
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
2 zengjétek neve tiszteletét, adjatok tiszteletet, dicsérő dalával,
Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
3 mondjátok Istennek: Mi félelmetes a te műved, nagy erőd miatt hízelegnek neked ellenségeid.
Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
4 Mind a földön levők leborúlnak előtted és zengenek neked, zengik nevedet. Széla.
Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
5 Jertek és lássátok az Isten cselekvéseit, tettben félelmetes ő az ember fiai fölött.
Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
6 Szárazra változtatta a tengert, a folyamon lábbal keltek át; ott örülhetünk benne.
Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
7 Hatalmában örökké uralkodik, szemei kémlelik a nemzeteket: a pártütők ne emelkedjenek föl. Széla.
Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
8 Áldjátok, népek, Istenünket és hallassátok dicséretének hangját:
Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
9 a ki életet engedett lelkünknek és tántorodásnak nem adta át lábunkat.
Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
10 Mert megvizsgáltál minket, Isten, megolvasztottál, a mint ezüstöt olvasztanak.
Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
11 Hálóba juttattál minket, szorítót tettél derekunkra;
Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
12 nyargalni engedtél embert fejünkön, tűzbe meg vízbe kerültünk, de kijuttattál minket bőségre.
Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
13 Bemegyek majd házadba égő áldozatokkal, megfizetem neked fogadalmaimat;
Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
14 a melyekre ajkaím megnyíltak és kimondta azájam szorultomban.
Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
15 Égő áldozatokul kövér barmokat hozok neked, kosoknak füstölő áldozatával, elkészítek tulkokat bakokkal. Széla.
Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
16 Jertek, halljátok, hadd beszélem el, ti istenfélők mind, a mit tett lelkemnek.
Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
17 Hozzája kiáltottam föl szájammal, hogy magasztaltassék nyelvemen.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
18 Jogtalanságot ha láttam szívemben, ne hallja meg az Úr!
Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
19 Ámde meghallotta az Isten, figyelt imádságom hangjára.
Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Áldva legyen az Isten, a ki nem távolította el imádságomat, sem az ő kegyelmét tőlem.
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
