Zsoltárok 63

1 Zsoltár Dávidtól. Midőn Jehúda pusztájában volt. Isten, én Istenem vagy, kereslek; szomjuhozik reád lelkem, eped utánad testem, száraz és bágyadt földön, víz nélkül.

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.

2 Így szemléltelek a szentélyben, látván erődet és dicsőségedet.

Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;

3 Mert jobb a szereteted az életnél; ajkaim dicsérnek téged.

Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.

4 Így áldalak életemben, nevedben emelem föl kezeimet.

Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.

5 Mintegy zsírral és zsiradékkal lakik jól a lelkem, és ujjongó ajkakkal dicsér szájam.

Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.

6 Ha reád emlékezem ágyamon, őrszakonként elmélkedem rólad.

Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.

7 Mert segítség voltál nekem, és szárnyaid árnyekában ujjongok.

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.

8 Ragaszkodott hozzád a lelkem, engem tartott a te jobbod.

Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.

9 Azok pedig veszedelemre keresik lelkemet, majd bejutnak a föld mélységeibe.

Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.

10 A kard hatalmába hányják, rókák osztályrésze lesznek.

Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.

11 A király pedig örvendezni fog Istenben; dicsekszik mindaz, ki esküszik rá, mert bezárul a hazugságot beszélők szája.

Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.