Zsoltárok 61

1 A karmesternek. Hárfajátékra. Dávidtól. Halljad Isten fohászomat, figyelj imádságomra!

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

2 A föld végéről hozzád kiáltok föl, mikor szívem elborul; sziklára, mely magas nekem, vezérelj engem.

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

3 Mert menedék voltál nekem, erős torony ellenség elől.

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

4 Hadd időzöm sátradban örökké, keresek menedéket szárnyaid rejtekében. Széla.

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, (Sela)

5 Mert te, Isten, hallgattál fogadásaimra, megadod neved tisztelőinek örökségét.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

6 Napokat tégy hozzá a király napjaihoz, évei annyi mint nemzedék meg nemzedék!

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

7 Székeljen örökké Isten előtt, szeretet és hűség, rendeld, hogy megóvják!

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

8 Ekképen hadd zengem nevedet mindétig, hogy megfizessem fogadásaimat napról napra!

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.