Zsoltárok 60
1 A karmesternek, Tanúság lilioma szerint. Dal Dávidtól, tanításra. Midőn háborúskodott Arám-Nakarájimmal és Arám-Czóbával; Jóáb pedig visszatért s megverte Edómot a Sós-völgyben, tizenkétezer embert. Isten, elvetettél minket, rést ütöttél bennünk, haragudtál: bárcsak helyreállítanál minket!
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.
2 Megrendítotted a földet, szétrepesztetted, gyógyítsd meg töréseit, mert megingott.
Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.
3 Láttattál népeddel keményet, itattad velünk a támolygás borát.
Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.
4 Adtál tisztelőidnek jelzászlót, hogy jeleskedjenek, az igazságnak miatta! Széla.
Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)
5 Azért hogy megszabadíttassanak kedveltjeid, segíts jobboddal és hallgass meg!
Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.
6 Isten beszélt szentségében: Hadd ujjongok, hadd osztom ki Sekhémet, és Szukkót völgyét hadd mérem fel.
Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.
7 Enyém Gilsád és enyém Menasse, Efraim pedig fejem erőssége, Jehúda törvénypálczám.
Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.
8 Móáb mosdó medenczém, Edómra vetem sarumat; felém, Peléset, riadozzál!
Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.
9 Ki vezet engem az ostromlott városba, ki vezérel engem Edómig?
Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?
10 Nemde te, oh Isten, elvetettél minket és nem vonulsz ki, Isten, hadainkkal!
Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?
11 Adj nekünk segítséget a szorongató ellen; hisz hiábavaló embernek segedelme.
Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.
12 Istennel végzünk hatalmast és ő tiporja le szorongatóinkat.
Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.
