Zsoltárok 56

1 A karmesternek. Távoli néma galamb szerint. Dávidtól dal. Midőn elfogták őt a filiszteusok Gátban. Kegyelmezz nekem, Isten, mert lihegett rám ember, egész nap szorít engem harczoló.

Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

2 Lihegtek meglesőim egész nap, mert sokan küzdenek ellenem nagyfennen.

Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

3 A mely napon félnem kell, én te benned bízom.

Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

4 Isten által dicsérhetem igéjét, Istenben bízom, nem félek: mit tehet halandó nekem?

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

5 Egész nap bántják dolgaimat, ellenem vannak mind az ő gondolataik, rosszra.

Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

6 Összesereglenek, kémlelnek, sarkaimat lesik ők, a midőn lelkemre törtek.

He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

7 Jogtalanságért szabadulásuk legyen? Haragban döntsd le a népeket, Isten!

Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

8 Bujdosásomat te megszámláltad, tedd könnyemet tömlődbe! Nemde könyvedben vannak!

Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

9 Akkor hátra fordulnak ellenségeim. a mely napon felkiáltok; ezt tudom: hogy Isten mellettem van.

Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

10 Isten által dicsérhetem az igét, az Örökkévaló által dicsérhetem az igét! -

Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

11 Istenben bizom, nem félek mit tehet ember nekem?

Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

12 Rajtam, oh Isten, fogadalmaid, hálaáldozatokat fizetek neked;

Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

13 mert megmentetted lelkemet a haláltól, nemde lábaimat is a taszítástól, hogy járhassak Isten előtt az élet világosságában.

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.