Zsoltárok 55
1 A karmesternek, hárfajátékon. Oktató dal Dávidtól. Figyelj, oh Isten, imámra, ne húzódj el könyörgésemtől!
Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.
2 Figyelmezz rám és hallgass meg engem, erőlködöm panaszomban és nyögök:
Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;
3 az ellenség szavától, a gonosznak szorítása miatt; mert jogtalanságot zúdítanak reám, és haraggal gyűlölnek engem.
Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.
4 Szívem reszket én bennem, s halálos ijedelmek estek reám;
Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.
5 félelem és remegés jön belém, s elborít a borzadály.
Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.
6 Mondtam: Vajha szárnyam volna, mint a galambnak, repülnék és megpihennék;
Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!
7 íme, messze elbujdosnék, megszállnék a pusztában! Széla.
Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)
8 Oda sietnék, a hol menedékem van rohanó szél elől, vikar elől.
Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.
9 Rontsd meg, Uram, oszlasd meg nyelvüket, mert erőszakot és viszályt láttam a városban:
Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.
10 Nappal és éjjel körüljárják azt falain; jogtalanság és baj van ő benne.
He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.
11 Veszedelem van ő benne s nem mozdul el piaczáról elnyomás és csalárdság.
Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.
12 Mert nem ellenség gyaláz engem, azt elviselném, nem gyűlölőm fenhéjázott ellenem, ő előle elrejtőzném;
Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.
13 hanem te magamféle ember, társam és meghittem,
Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:
14 a kivel együtt édesen tanakodtunk, Isten házába jártunk a sokadalom közt.
Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.
15 Rontson rájuk a lialál, szálljanak le az alvilágba elevenen; mert gonoszságok vannak lakukban, belsejükben. (Sheol h7585)
Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)
16 Én az Istenhez kiáltok fel, és az Örökkévaló megsegít engem.
Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.
17 Este és reggel és délben panaszkodom és nyögök, és ő hallotta szavamat;
Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.
18 kiváltotta békében lelkemet, az ellenem viselt harczból, mert sokan voltak ellenem.
Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.
19 Meghallja Isten és lealázza őket, az ősidőben trónoló — Szelá – kik számára nincsen változás és nem félték Istent.
Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.
20 Kinyújtotta kezeit meghittjeire, megszentségtelenítette szövetségét.
He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.
21 Simább a vajnál szája, de harc a szíve; lágyabbak szavai az olajnál, de azok kirántott kardok.
Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.
22 Vesd az Örökkévalóra terhedet, ő majd eltart téged; nem engedi soha tántorogni az igazat!
Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.
23 Te pedig, Isten, leszállítod őket a verem gödrébe; vérontás és csalárdság emberei napjaik felét sem érik el, de én bízom benned.
Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.
