Zsoltárok 53

1 A karmesternek, Máchalát szerint. Oktató dal Dávidtól. Azt mondta az aljas a szívében: Nincs Isten! Elvetemedtek, utálatosan míveltek jogtalanságot, nincs ki jót tenne.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, Mahelatin päällä. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee.

2 Isten az égből tekintett le az emberfiakra, hogy lássa, van-e eszes, ki Istent keresi.

Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis, joku Jumalaa etsis.

3 Mindnyája eltért, egyaránt megromlottak; nincs ki jót tenne, nincs egy sem.

Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

4 Nemde megtudják a jogtalanságot cselekvők, kik népemet eszik, a mint kenyeret esznek, Istent nem szólították.

Eivätkö pahantekiät sitä huomaitse? jotka minun kansaani syövät, niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.

5 Ott rettegve rettegtek meg, a hol nem volt rettegés; mert Isten szerteszórta az ellened táborzók csontjait, megszégyenítotted, mert Isten megvetette őket.

Siellä he kovin pelkäsivät, kussa ei mitään peljättävää ollut; sillä Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sinä saatat heitä häpiään, sillä Jumala hylkää heidät.

6 Vajha jönne Cziónból Izraél segítsége; mikor visszahozza Isten népének foglyait, vigadjon Jákób, örüljön Izraél!

Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa päästää, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.