Zsoltárok 50
1 Zsoltár Ászáftól. Isten, az Isten, az Örökkévaló beszélt, hívta a földet, napkeltétől napnyugtáig.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Cziónból, a tökéletes szépségűböl feltündöklött az Isten –
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 jöjjön Istenünk és ne hallgasson – tűz emészt előtte és körülötte viharzik nagyon.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Szólítja az eget felülről és a földet, hogy itélje népét.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 Gyűjtsétek elém a jámboraimat, kik áldozat mellett kötik meg szövetségemet
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 És hirdetik az egek az ő igazságát, hogy Isten itélni készül. Széla.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Halljad népem, hadd beszéljek, Izraél, hadd intselek téged; Isten, a te Istened vagyok.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Nem vágóáldozataid miatt dorgállak, hisz égőáldozataid mindég előttem vannak;
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 nem fogadok el házadból tulkot, aklaidból bakokat.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 Mert enyém minden vadja az erdőnek, a barmok hegyek ezrein;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 ismerem a hegyek madarát mind, s mi a mezőn sürög, velem van.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Ha éhezném, nem mondanám neked, mert enyém a világ és teljessége.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Eszem-e én a bikák husát s a bakok vérét iszom-e?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Áldozz Istennek hálaáldozatot, és fizesd meg a legfelsőnek fogadásaidat;
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 és szólíts engem a szorongatá. s napján, kiragadlak s te majd tisztelsz engem.
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 A gonosznak pedig mondja az Isten: Mit reeked elbeszélned törvényeimet, s miért veszed szájadra szövetségemet?
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 Holott te gyűlölöd az oktatást s magad mögé dobtad szavaimat.
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Ha tolvajt láttál, czimboráltál vele és házasságtörőkkel van osztályrészed.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Szájadat neki eresztetted rosszra, s nyelvedet csalárdsághoz tapasztod.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Ülsz, testvéred ellen beszélsz, anyád fiára mocskot vetsz.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Ezeket tetted, és hallgattam, azt képzelted, olyan vagyok mint te; hadd dorgállak meg, hadd sorolom föl szemeid előtt.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Értsétek hát ezt meg, ti Istenfelejtők, nehogy szaggassak s nincs, a ki mentene.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 A ki hálaáldozatot áldoz, tisztel engemet, s a ki az útra ügyel, azzal láttatom Isten üdvösségét!
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
