Zsoltárok 5
1 A karmesternek, a Nechílótra. Zsoltár Dávidtól. Szavaimra figyelj, Örökkévaló, ügyelj elmélkedésemre.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä. Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.
2 Figyelmezz fohászom szavára, királyom és Istenem, mert hozzád imádkozom.
Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen.
3 Örökkévaló, reggel halljad szavamat, reggel folyamodom hozzád és reménykedem.
Herra kuultele varhain minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin.
4 Mert nem gonoszságot kedvelő Isten vagy, nem időzhet nálad, a ki rossz.
Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs.
5 Nem állhatnak meg kevélykedők szemeid előtt, gyűlölöd mind a jogtalanság cselekvőit.
Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat.
6 Elveszíted a hazugság beszélőit, vérontás és csalás emberét útálja az Örökkévaló.
Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.
7 De én szereteted bőségében bemegyek házadba, leborulok szent templomod felé a te félelmedben.
Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas.
8 Örökkévaló, vezess engem igazságodban meglesőim miatt, tedd egyenessé előttem utadat!
Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni.
9 Mert nincs szájukban, a mi őszinte, belsőjük veszedelem; nyitott sír a torkuk, nyelvüket simává teszik.
Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat.
10 Bűnhődtesd őket, Isten, essenek el az ő tanácsaik miatt; bűntetteik sokasága miatt taszítsd el őket, mert engedetlenkedtek irántad.
Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset.
11 S örülnek majd mind a benned menedéket keresők, örökké ujjonganak, megoltalmazod őket és vigadnak benned, a kik nevedet szeretik.
Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nimeäs rakastavat.
12 Mert te megáldod az igazat; Örökkévaló, kegyeddel, mintegy paizszsal, környezed.
Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas niinkuin kilvellä.
