Zsoltárok 49
1 A karmesternek. Kórach fiaitól. Zsoltár. Halljátok ezt, mind a népek, figyeljetek, mind a világ lakói,
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
2 ember fiai is, férfi fiai is, egyaránt gazdag és szűkölködő!
Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Szájam bölcseséget beszél és szívem gondolata értelem.
Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
4 Példázatnak hajtom oda fülemet, hárfa mellett nyitom meg rejtvényemet.
Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
5 Miért féljek bajnak napjaiban, mikor bűn környez sarkaimon
Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
6 A kik vagy onukban bíznak s nagy gazdagságukkal dicsekszenek –
Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
7 testvérét megváltani nem váltja meg senki, nem adhatja Istennek a váltságdíjat.
Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
8 Hisz drága volna saját lelkük megváltása – abban is hagyja örökre –
Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
9 hogy tovább élne, mindétig, nem látná a vermet.
Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
10 Bizony, látja! Bölcsek meghalnak, balga és oktalan egyaránt elvesznek és másokra hagyják vagyonukat.
Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
11 Belső gondolatuk: házaik örökre megmaradnak, lakásaik nemzedékre meg nemzedékre; nevükkel nevezték meg a. földeket.
Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
12 De az ember az ő dicsőségében nem marad meg, hasonlít a barmokhoz, melyek elpusztulnak.
Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Ez az útjuk az ő balgaságuk; utánuk is lesznek, kik beszédjüket kedvelik. Széla.
Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
14 Mint juhokat, az alvilágba tették, a halál legelteti őket; majd uralkodnak rajtuk reggelre az egyenesek, és alakjukat elenyészteti az alvilág, hogy hajlékuk se legyen. (Sheol h7585)
He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
15 Ámde Isten megváltja lelkemet az alvilág hatalmától, mert magához vesz engem. Széla. (Sheol h7585)
Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
16 Ne félj, midőn meggazdagszik valaki, midőn sokasodik háza dicsősége;
Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
17 mert holtában nem visz el semmit, nem száll le ő utána dicsősége.
Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
18 Bár életében önnönmagát áldja, és magasztalnak téged, midőn jót teszel magaddal:
Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
19 odajutsz őseid nemzedéhéhez, kik örökre nem látnak világosságot.
Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
20 Ember az ő dicsőségében, de értelem hiján, hasonlít a barmokhoz, melyek elpusztulnak.
Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
