Zsoltárok 44
1 A karmesternek. Kórach fiaitúl. Oktató dal. Isten, füleinkkel hallottuk, őseink elbeszélték nekünk; művet műveltél napjaik-ban, a hajdan napjaiban.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Tenn kezeddel elűztél nemzeteket, és elültetted őket; sújtottál népeket, és kiterjesztetted őket.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Mert nem kardjukkal foglaltak el országot és karjuk nem segított nekik; hanem jobbod és karod és arczod világossága, mert kedvelted őket.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Te vagy királyom, oh Isten, rendeld e1 Jákób segítségét!
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Általad döfjük le szorongatóinkat, neveddel tiporjuk le támadóinkat.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 Mert nem íjjamban bízom, és kardom nem segít engem;
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 hanem te segítottél meg szorongatóinktól, és gyűlölőinket megszégyenítotted.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Istennel dicsekszünk egész nap és nevedet örökké magasztaljuk. Széla.
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Ám elvetettél s meggyaláztál minket, és nem vonülsz ki hadainkkal;
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 hátrafordulnunk engedsz szorongató elől, és gyűlölőink kedvükre prédálnak.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Odaadsz bennünket mint juhokat eledelül, és a nemzetek közé elszórtál minket.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Eladod népedet potom díjért, és nem tartottad sokra az ő árukat.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Gyalázattá tettél bennünket szomszédaink előtt, gúnynyá és csúffá a körülöttünk levőknek.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Példázattá teszel bennünket a nemzetek közt, fejesóválássá a népek közt.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Egész nap előttem van gyalázatom, és arczom szégyene elborított engem,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 gyalázónak és káromlónak szavától, ellenség és boszúvágyó miatt.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Mindez reánk jött, mégsem felejtkeztünk meg rólad, s nem tagadtuk meg szövetségedet,
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Meg nem hátrált a mi szívünk, hogy léptünk elhajolt volna ösvényedről,
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 úgy hogy összezúztál minket sakálok helyén és homályt borítottál ránk.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Ha megfelejtkeztünk volna Istenünk nevéről, hogy terjesztettük volna kezeinket idegen istenhez:
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 nemde Isten kutatná ezt, mert ő ismeri a szív rejtelmeit!
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Bizony, miattad öldöstek bennünket egész nap, úgy tekintettek mint vágásra való juhohat.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Ébredj, miért alszol, Uram? Serkenj, ne vess el mindétig!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Miért rejted el arczodat, megfelejtkezel sanyarúságunkról és elnyomatásunkról.
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Mert legörnyedt a porig lelkünk, földhöz ragadt a mi testünk.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Kelj föl segítségül nekünk, és válts meg minket szereteted kedvéért!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
