Zsoltárok 38
1 Zsoltár Dávidtól. Emlékeztetésül. Őrökkévaló, ne a te haragodban büntess engem, és ne hevedben fenyíts engem!
Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
2 Mert nyílaid belém sülyedtek és reám sülyedt a kezed.
Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
3 Nincs épség húsomban haragvásod miatt, nincs egészség csontjaimban vétkem miatt.
Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
4 Mert bűneim túlhaladtak fejemen, nehéz teherhént nagyon is nehezek nekem.
Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
5 Megbűzhödtek, senyvedtek sebeim oktalanságom miatt.
Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
6 Lehorgadtam. meggörnyedtem felette nagyon, egész nap elbúsultan jártam.
Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
7 Mert ágyékaim telve vannak üszöggel és nincsen épség húsomban.
Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
8 Megdermedtem és megtörődtem felette nagyon, ordítottam szívem sohajtásától.
Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
9 Uram, előtted minden hivánságom, és nyögésem nincs elrejtve előled.
Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
10 Szívem hánytorog, elhagyott erőm, szemeim világossága – az sincs meg nálam.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
11 Barátaim és társaim csapásommal szemben félre állanak, és a hozzám közel levők messzünnen álltak meg.
Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Tőrt vetettek, kik életemre törnek, és a kik bajomat keresik, veszedelmeket beszélnek, és csalásokat szólnak egész nap.
Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
13 De én akár a süket nem hallok és akár a néma, a ki nem nyitja föl száját.
Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
14 Olyan lettem mint férfi, a ki nem hall, s a kinek szájában nincsenek ellenvetések.
Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
15 Mert reád, Örökkévaló, várakoztam, te felelsz majd Uram, Istenem.
Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
16 Mert azt mondtam: csak ne örüljenek rajtam, midőn lábam megtántorodott, fenhéjáztak ellenem.
Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
17 Mert én bukásra vagyok elkészülve, és fájdalmam mindég előttem van.
Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
18 Mert jelentem bűnömet, aggódom vétkem miatt.
Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
19 De ellenségeim életben vannak, hatalmasak, és sokan vannak, kik engem hazugul gyűlölnek:
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
20 s a kik rosszal fizetnek jóért, megvádolnak azért, hogy jóra törekedtem.
Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
21 Ne hagyj el, Örökkévaló; Istenem, ne légy távol tőlem.
Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
22 Siess segítségemre, Uram, segedelmem!
Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
