Zsoltárok 35
1 Dávidtól. Perelj, Örökkévaló, perlőimmel, karczolj harczolóimmal!
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2 Ragadj paizsot és vértet, és kelj föl védelmemre.
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3 Ránts ki dárdát és zárd el útját üldözőimnek, mondd lelkemnek: segítséged vagyok.
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4 Szégyenűljenek meg és piruljanak el, a kik lelkemre törnek. Hátráljanak meg és gyalázatúl legyenek, a kik vesztemet kigondolják.
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5 Legyenek mint polyva a szél előtt, s az Örökkévaló angyala taszítja őket;
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6 legyen útjuk sötétség és sikamlósság, és az Örökkévaló angyala üldözi őket.
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7 Mert ok nélkül rejtették el nekem hálós vermüket, ok nélkül ásták azt lelkemnek.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8 Jőjjön rá vész, melyet nem sejt, és hálója, melyet elrejtett, fogja meg őt, a vészbe essék bele.
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9 Lelkem pedig újjong az Örökkévalóban, örvend segítségében.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10 Mind a csontjaim mondják: Örökkévaló, ki olyan mint te, a ki megmented a szegényt a nála erősebbtől, szegényt és szűkölködőt rablójától!
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11 Fölállanak jogtalan tanúk, olyat, a mit nem tudok, kérdeznél tőlem.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12 Rosszat fizetnek nekem jóért, gyötrelmére le1kemnek.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13 Pedig én – betegségükben öltözetem zsák volt, bőjttel sanyargattam lelkemet; imádságom pedigölembe szálljon vissza!
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14 Mintha ő barátom, testvérem volna, úgy viselkedtem, mint a ki anyát gyászol, elbúsultan görny edtem meg.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15 De az én bukásomkor örültek és összegyűltek; összegyűltek ellenem elvetemültek, kiket nem ismerek, szaggattak és nem hallgattak el.
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16 Mint a kik körben ülve trágárul gúnyolódnak, vicsorítják rám fogaikat.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17 Uram, meddig nézed? Hozd vissza lelkemet tembolásaiktól, fiatal oroszlánok közül magános lelkemet.
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18 Hadd magasztallak nagy gyűlekezetben, tömérdek nép közt hadd dicsérlek!
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19 Ne örüljenek rajtam, kik hazugul ellenségeim, kik ok nélkül gyűlölőim, ne liunyorgassar. ak szemmel.
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20 Mert nem békét beszélnek és az ország nyugalmasai ellen csalá. rd dolgokat gondolnak ki.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21 Tágra nyitották ellenem szájukat, azt mondták: hah, hah, látta a szemünk,
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22 Te láttad Örökkévalö, ne hallgass; Uram, ne légy távoltölem!
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23 Serkenj és ébredj jogomért, Istenem és Uram, ügyemért!
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24 Szerezz jogot nekem igazságod szerint, Örökkévaló, én Istenem, hogy ne örüljenek rajtam;
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25 ne mondják szivükben: Hah, a vágyunk! ne mondják: elnyeltük őt.
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26 Szégyenűljenek meg és piruljanak e1 egyetemben, kik örülnek bajomon, öltsenek szégyent és gyalázatot, kik fenhéjáznak ellenem.
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27 Újjongjanak és örüljenek, kik igazamat kivánják, és mondják mindig: nagy az Örökkévaló, ki l: ivánja szolgája békéjét.
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28 Nyelvem pedig rebegje el igazságodat, egész nap a te dicséretedet!
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
