Zsoltárok 30

1 Zsoltár. Ének a ház fölavatásakor. Dávidtól. Magasztallak, Örökkévaló, hogy kihúztál engem és nem örvendeztetted rajtam ellenségeimet.

Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta.

2 Örökkévaló, én Istenem, fohászkodtam hozzád és te meggyógyítottál.

Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi.

3 Örökkévaló, fölhoztad az alvilágból lelkemet, fölélesztettél a gödörbe szállók közül. (Sheol h7585)

Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan. (Sheol h7585)

4 Zengjetek az Örökkévalónak, ti jámborai, és hálát mondjatok szent nevének.

Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi.

5 Mert pillanatnyi a haragja, életnyi a kegyelme; estve meghál a sírás, s reggelre – újjongás.

Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo.

6 Én pedig mondtam, jólétemben: nem tántorodom meg soha.

Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu.

7 Örökkévaló, kegyelmedben állítottál erős hegyre; elrejtetted arczodat, rémültté lettem.

Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin.

8 Hozzád, Örökkévaló, kiáltok föl, és az Úrhoz könyörgök:

Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen.

9 Mi haszon van véremben, verembe szálltamban? Por magasztal-e téged, hirdeti-e hűségedet?

Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas?

10 Halljad, Örökkévaló, és kegyelmezz nekem; Örökkévaló, légy segítő nekem.

Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani.

11 Fordítottad gyászolásomat körtánczra nekem; feloldoztad zsákomat és felöveztél örömmel.

Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla,

12 Azért hogy zengjen neked a lelkem, s ne hallgasson el: Örökkévaló, én Istenem, örökké magasztallak.

Että minun kunniani veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti!