Zsoltárok 147
1 Hallelúja! Mert jó zengeni Istenünknek, mert kellemes, illendő a dicséret.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Fölépíti Jeruzsálemet az Örökkévaló, Izraél eltaszítottjait egybegyűjti.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Ő, ki meggyógyítja a megtört szivüeket és bekötözi fájdalmaikat;
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 számát olvassa meg a csillagoknak, mindnyájukat néven szólítja.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Nagy az urunk és sok erejű, értelmének nincsen száma.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Föntartja az alázatosakat az Örökkévaló, földig alázza le a gonoszokat.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Énekeljetek az Örökkévalónak hálaszóval, zengjetek Istenünknek hárfával!
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 A ki felhőkkel borítja az eget, ki esőt készít a földnek, ki füvet sarjaszt a hegyeken;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 megadja kenyerét a baromnak, a hollófiaknak, a melyek felkiáltanak.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Nem a lónak erejében telik kivánsága, nem a férfi czombjaiban telik kedve.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Kedveli az Örökkévaló azokat, kik őt félik, azokat, kik várakoznak kegyelmére.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Dicsőitsd, Jeruzsálem, az Örökkévalót, dicsérd Istenedet, oh Czión!
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Mert megerősítette kapuid reteszeit, megáldotta gyermekeidet tebenned.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Ő, ki békét teszen határodul, búzának javával jóllakat téged;
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 ki szavát a földre küldi, hamarosan szalad az igéje;
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 ki havat ad, akár a gyapju, deret szór, akár a hamu,
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 dobja jegét, akár kenyérdarabok, fagya előtt ki állhat meg?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Küldi igéjét s elolvasztja azokat, fuvatja szelét: folynak a vizek,
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Tudtára adja igéjét Jákóbnak, törvényeit és rendeleteit Izraélnek.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Nem tett úgy egy nem yetnek sem, és rendeleteit – nem ismerik azokat. Hallelúja!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
