Zsoltárok 143
1 Zsoltár Dávidtól. Örökkévaló, halljad imámat, figyelj könyőrgésemre; hűségedben hallgass meg, igazságodban!
Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden,
2 S ne szállj ítéletre szolgáddal, mert nem bizonyul igaznak előtted semmi élő.
Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs.
3 Mert ellenség üldözte lelkemet, földig zúzta éltemet, lakoztatott engem sötét helyeken, mint őskornak holtjait.
Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa.
4 S elborult bennem szellemem, belsőmben eliszonyodik a szivem.
Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu.
5 Megemlékeztem a hajdankor napjairól, elmélkedtem minden tettedről, kezed művéről elgondolkodtam.
Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä.
6 Kezeimet terjesztettem hozzád; lelkem, mint a bágyadt föld, eped feléd. Széla.
Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, (Sela)
7 Gyorsan hallgass meg, Örökkévaló, lelkem elepedt; ne rejtsd el tőlem arczodat, hogy ne legyek hasonlóvá a gödörbe szállókhoz.
Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät.
8 Hallasd velem reggel szeretetedet, mert benned biztam; tudasd velem az utat, melyen járjak, mert hozzád vittem lelkemet.
Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös.
9 Ments meg ellenségeimtől, Örökkévaló, hozzád menekültem.
Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen.
10 Taníts engem, hogy megtegyem akaratodat, mert te vagy Istenem; jóságos szellemed vezessen engem síkság földjén.
Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä.
11 Neved kedvéért tarts életben, igazságoddal vezesd ki lelkemet a szorultságból.
Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden.
12 És kegyelmedben semmisítsd meg ellenségeimet, és veszítsd el mind a lelkem szorongatóit, mert szolgád vagyok.
Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias.
