Zsoltárok 138

1 Dávidtól. Magasztallak egész szívemmel, szemben az istenekkel, zengek neked.

Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.

2 Leborulok szent templomod felé és magasztalom nevedet szeretetedért és hüségedért, mert, nagygyá tetted minden neved fölött a szavadat.

Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.

3 A mely napon hivtalak, meghallgattál; büszkévé teszel, lelkemben erő van.

Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.

4 Magasztaljanak téged, Örökkévaló, mind a föld királyai, mert hallották szájad szavait,

Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.

5 és énekeljék meg az Örökkévaló útjait, mert nagy az Örökkévaló dicsősége.

Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.

6 Mert magas az Örökkévaló, de látja az alacsonyt s a fenhéjázót messziről ismeri.

Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.

7 Ha járok szorongatás közepette, életben tartasz; ellenségeim haragja ellen kinyújtod kezedet, s megsegít engem a te jobbod.

Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.

8 Az Örökkévaló végez érettem; Örökkévaló, kegyelmed örökké tart, kezeid műveit ne hagyd cserben!

Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.