Zsoltárok 126

1 Zarándoklás éneke. Midőn visszahozta az Örökkévaló Czión foglyait, úgy voltunk, mint a kik álmodnak.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

2 Akkor megtelt szájunk nevetéssel és nyelvünk újjongással; akkor szóltak a nemzetek közt: nagyokat mívelt az Örökkévaló ezekkel!

Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

3 Nagyokat mívelt az Örökkévaló velünk; vidámak voltunk.

Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

4 Hozd vissza, Örökkévaló, foglyainkat, mint folyammedreket a délvidéken.

Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

5 Akik könnyel vetettek, újjongással aratnak:

Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

6 menve mén és sír, aki viszi a vetőmag szóratját; jöttön jő, újjongással, aki viszi kévéit.

He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.