Zsoltárok 123

1 Zarándoklás éneke. Hozzád emeltem szemeimet, te ki az égben trónolsz!

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.

2 Íme, mint szolgák szemei uruknak kezére, mint szolgáló szemei úrnője kezére: úgy fordulnak szemeink az Örökkévalóhoz Istenünkhöz, mígnem kegyelmez nekünk.

Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa.

3 Kegyelmezz nekünk, Örökkévaló, kegyelmezz nekünk, mert bőven jóllaktunk a csúfolással;

Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta;

4 bőven is jóllakott lelkünk, gúnyjával a gondtalanoknak, csúfolásával a gőgös elnyomóknak.

Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta.