Zsoltárok 120

1 Zarándoklás éneke. Szorultságomban az Örökkévalóhoz kiáltottam föl és ő meghallgatott engem.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Örökkévaló, mentsd meg lelkemet hazug ajaktól, csalárdság nyelvétől!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Mit ad neked és mit gyarapit neked a csalárdság nyelve?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Vitéznek élesített nyilai, meg rekettyének parazsa!

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Jaj nekem, hogy Mésekhnél tartózkodtam, lakoztam Kédár sátrai mellett!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Sokat lakozott a lelkem a béke gyülölői mellett.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Én merő béke vagyok; de midőn beszélek, ők harczra készek.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.