Zsoltárok 110

1 Dávidtól zsoltár. Ugymond az Örökkévaló uramnak: Ulj jobbomra, mígnem teszem ellenségeidet lábaidnak zsámolyául.

Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

2 Hatalmas pálczádat kinyújtja az Örökkévaló Cziónból: uralkodjál ellenségeid között!

Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa.

3 Néped csupa készség hadsereged napján; szentséges díszben, hajnal méhéből feléd száll fiatalságod karmatja.

Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta.

4 Megesküdött az Örökkévaló s nem bánja meg: Te pap vagy örökké Malkiczédek módjára.

Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.

5 Az Úr a te jobbodon szétzúzott haragjának napján királyokat.

Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.

6 Ítéletet tart a nemzetek fölött teli holttestekkel minden – összezúzta a fejet tágas földön.

Hän tuomitsee pakanain seassa, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään.

7 A patakból az úton iszik, azért fölemeli a fejet.

Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä.