Zsoltárok 109
1 A karmesternek. Dávidtól zsoltár. Dicséretem Istene, ne hallgass!
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 Mert gonosznak száját és csalfaságnak száját nyitották rám, beszéltek velem hazug nyelvvel.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 És gyülölet szavaival környékeztek, és harczoltak ellenem ok nélkül.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 Szeretetemért vádolnak engem, holott én csnpa imádság vagyok.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Tettek velem rosszat jóért, s gyűlöletetszeretetemért.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Rendelj föléje gonoszt, és vádló álljon jobbjánál!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Mikor megitélték, kerüljön ki bűnösnek és imája váljék vétekké!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Legyenek napjai kevesek, a mi neki szánva volt, más vegye el!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Legyenek gyermekei árvák, és felesége özvegy!
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 S bujdosva bujdossanak el gyerrnekei, kéregessenek és kolduljanak, el a romjaiktól!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Tőrbe ejtse hitelező mindazt a mi az övé, és idegenek prédálják el szerzeményét.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Ne legyen neki, ki tartósan mível szeretetet s ne legyen árváinak, ki rajtuk könyörül!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Legyenek utódai kiirtásra, a másik nemzedékben törültessék el nevök!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Emlékezésre legyen őseinek bűne az Örökkévalónál, es anyjának vétke el ne törültessék!
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Legyenek mindig előtte az Örökkévalónak, s irtsa ki az országból emléküket!
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Mivelhogy nem gondolt arra, hogy szeretetet míveljen s üldözött szegény és szükölködő embert s levert szívüt, hogy megölhesse.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Szerette az átkot, tehát rája jött, nem kedvelte az áldást, tehát eltávozott tőle.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Felöltötte az átkot mint ruháját, tehát bement mint a víz a belsejébe, s mint az olaj csontjaiba.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Legyen neki mint ruha, melybe burkolózik, és övül, melyet mindig felköt.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Ez munkabére vádlóimnak az Örökkévalótól, s azoké, kik rosszat beszélnek lelkem ellen!
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Te pedig Örökkévaló, én Uram, tégy velem neved kedvéért, mert jó a te kegyelmed, ments meg engemet!
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Mert szegény és szükölködő vagyok, és szívem megsebesült én bennem.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Mint árnyék, mikor megnyúlik, eltünedezem, elriasztattam mint a sáska.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 Térdeim elgyengültek a bőjttől, és húsom elsoványodott, zsírtalan.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 És én gyalázásra lettem nekik; meglátnak, fejüket csóválják.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Védelmezz meg, Örökkévaló, én Istenem, segíts engem szereteted szerint!
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Hadd tudják meg, hogy a te kezed ez, te, oh Örökkévaló, cselekedted!
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Átkozzanak ők, te pedig áldasz; támadtak, de megszégyenültek, szolgád pedig örül.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Öltsenek vádlóim gyalázatot, s burkolózzanak mint a köpenybe szégyenökbe!
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Magasztalom az Örökkévalót szájammal nagyon, és sokak közepette dicsérem őt;
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 mert ott áll jobbjánál a szükölködőnek, hogy megsegítse lelkének biráitól.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
