Zsoltárok 103
1 Dávidtól. Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s egész belsőm az ő szent nevét!
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
2 Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s ne feledkezzél meg mind az ő tetteiről!
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
3 Ő az, ki megbocsátja minden bűnödet, ki meggyógyítja minden betegségedet;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
4 ki veremből váltja meg éltedet, ki körülvesz téged szeretettel s irgalommal;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
5 ki jóval tartja el díszedet, hogy megújhodik sasként ifjúságod.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
6 Igazságot tesz az Örökkévaló és jogot mind a zsaroltaknak.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
7 Megismerteti útjait Mózessel, Izraél fiaival cselekvéseit:
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
8 irgalmas és kegyelmes az Örökkévaló, hosszantűrő és bőséges a szeretetben.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
9 Nem mindétig fog pörölni s nem örökké haragot tartani.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
10 Nem vétkeink szerint járt el velünk, s nem bűneink szerint bánt velünk.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
11 Mert amint magas az ég a föld fölött: hatalmas volt szeretete az ő tisztelői fölött.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
12 Amint távol van kelet nyugattól: eltávolította tőlünk bűntetteinket.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
13 Amint atya irgalmaz gyermekeinek, irgalmazott az Örökkévaló az ő tisztelőinek.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
14 Mert ő ismeri hajlamunkat, emlékezik rá, hogy por vagyunk.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Halandónak akár fű a napjai, mint a mező virága úgy virágzik;
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
16 mert szél vonult el rajta s nincsen, s nem ismeri őt többé a helye.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
17 De az Örökkévaló szeretete öröktől-örökké van tisztelői fölött, s igazsága jut gyermekeik gyermekeinek:
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
18 azoknak kik szövetségét megőrzik s megemlékeznek rendeleteiről, hogy megtegyék.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
19 Az Örökkévaló az égben szilárdította meg trónját és királysága a mindenségen uralkodik.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
20 Áldjátok az Örökkévalót, ti angyalai, ti hatalmas erejűek, akik végezitek igéjét, hallgatván igéjének szavára!
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
21 Áldjátok az Örökkévalót mind a seregei, szolgálattevői ti, akaratának végzői!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
22 Áldjátok az Örökkévalót, mind a művei ti, uralmának minden helyein! Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót!
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
