Zsoltárok 102
1 Imádság, egy szegény számára, midőn ellankad és az Örökkévaló előtt kiönti panaszát. Örökkévaló, halljad imámat, s fohászkodásom jusson hozzád!
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Ne rejtsd el arczodat tőlem szorultságom napján; hajlítsd hozzám füledet, amely napon felkiáltok, gyorsan hallgass meg!
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Mert füstben enyésztek el napjaim, és csontjaim átizzottak mint égéstől.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Megveretett, mint a fű, úgy hogy elszáradt a szívem; bizony, elfeledtem megenni kenyeremet.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Nyögésem hangjától odatapadt csontom húsomhoz.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Hasonlítok a puszta pelikánjához, olyan lettem, mint kuvik a romokban.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Virrasztottam s olyan lettem, mint magános madár a háztetőn.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Egész nap gyaláztak ellenségeim; az ellenem tombolók reám esküdtek.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Mert hamut kenyér gyanánt ettem, s italomat sírással elegyítettem:
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 indulatod és haragod miatt, mert felkaptál és elhajítottál.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Napjaim akár a megnyúlt árnyék, és én elszáradok, mint a fű,
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 De te, Örökkévaló, örökké trónolsz, s neved nemzedékig meg nemzedékig tart.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Te majd felkelsz, irgalmazol Cziónnak, mert ideje, hogy kegyelmezz neki, mert eljött a határidő;
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 mert szolgáid kedvelik a köveit és porát kegyelik.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 S majd félik a nemzetek az Örökkévaló nevét, s mind a föld királyai dicsőségedet;
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 mert megépítette az Örökkévaló Cziónt, megjelent az ő dicsőségében.
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Odafordult a hontalanok imájához, s nem vetette meg imádságukat.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Fölíratik ez az utóbbi nemzedék számára, s a megteremtendő nép majd dícséri Jáht:
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 hogy letekintett szent magasságából, az Örökkévaló az égből a földre nézett,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 hogy meghallgassa a fogolynak jajgatását, hogy megoldozza a halál fiait;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 hogy hirdessék Cziónban az Örökkévaló nevét és dícséretét Jeruzsálemben,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 mikor népek gyűlnek együvé és királyságok, hogy szolgálják az Örökkévalót.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Megsanyargatta az úton erőmet, megrövidítette napjaimat.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Azt mondom: Istenem, el ne ragadj napjaim felében, nemzedéken meg nemzedékeken át a te éveid!
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Hajdanában alapítottad a földet s kezeid műve az ég;
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 ők elvesznek, de te megállasz, s mindannyian mint a ruha elkopnak: mint az öltözetet váltod őket, s ők elváltoznak.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 De te ugyanaz vagy, és éveidnek nincsen vége.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Szolgáid fiai lakni fognak s magzatjuk megszilárdul előtted.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
