Zsoltárok 102
1 Imádság, egy szegény számára, midőn ellankad és az Örökkévaló előtt kiönti panaszát. Örökkévaló, halljad imámat, s fohászkodásom jusson hozzád!
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Ne rejtsd el arczodat tőlem szorultságom napján; hajlítsd hozzám füledet, amely napon felkiáltok, gyorsan hallgass meg!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Mert füstben enyésztek el napjaim, és csontjaim átizzottak mint égéstől.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Megveretett, mint a fű, úgy hogy elszáradt a szívem; bizony, elfeledtem megenni kenyeremet.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Nyögésem hangjától odatapadt csontom húsomhoz.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Hasonlítok a puszta pelikánjához, olyan lettem, mint kuvik a romokban.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Virrasztottam s olyan lettem, mint magános madár a háztetőn.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Egész nap gyaláztak ellenségeim; az ellenem tombolók reám esküdtek.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Mert hamut kenyér gyanánt ettem, s italomat sírással elegyítettem:
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 indulatod és haragod miatt, mert felkaptál és elhajítottál.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Napjaim akár a megnyúlt árnyék, és én elszáradok, mint a fű,
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 De te, Örökkévaló, örökké trónolsz, s neved nemzedékig meg nemzedékig tart.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Te majd felkelsz, irgalmazol Cziónnak, mert ideje, hogy kegyelmezz neki, mert eljött a határidő;
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 mert szolgáid kedvelik a köveit és porát kegyelik.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 S majd félik a nemzetek az Örökkévaló nevét, s mind a föld királyai dicsőségedet;
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 mert megépítette az Örökkévaló Cziónt, megjelent az ő dicsőségében.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Odafordult a hontalanok imájához, s nem vetette meg imádságukat.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Fölíratik ez az utóbbi nemzedék számára, s a megteremtendő nép majd dícséri Jáht:
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 hogy letekintett szent magasságából, az Örökkévaló az égből a földre nézett,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 hogy meghallgassa a fogolynak jajgatását, hogy megoldozza a halál fiait;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 hogy hirdessék Cziónban az Örökkévaló nevét és dícséretét Jeruzsálemben,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 mikor népek gyűlnek együvé és királyságok, hogy szolgálják az Örökkévalót.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Megsanyargatta az úton erőmet, megrövidítette napjaimat.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Azt mondom: Istenem, el ne ragadj napjaim felében, nemzedéken meg nemzedékeken át a te éveid!
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Hajdanában alapítottad a földet s kezeid műve az ég;
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 ők elvesznek, de te megállasz, s mindannyian mint a ruha elkopnak: mint az öltözetet váltod őket, s ők elváltoznak.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 De te ugyanaz vagy, és éveidnek nincsen vége.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Szolgáid fiai lakni fognak s magzatjuk megszilárdul előtted.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
