Példabeszédek 7
1 Fiam, őrizd meg mondásaimat és parancsaimat rejtsd el magadnál.
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Őrizd meg parancsaimat, hogy élj és tanomat, mint szemeid fényét.
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Kösd azokat ujjaidra, írjad azokat szíved táblájára.
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Mondd a bölcsességnek: nővérem vagy, s rokonnak nevezd az értelmességet;
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 hogy megőrizzen idegen asszonytól, idegen nőtől, ki simává tette beszédjét.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Mert házam ablakán, rácsozatomon át tekintettem ki.
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 Ekkor láttam az együgyűek között, észre vettem a fiúk közt egy esztelen ifjút:
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 elhalad az utczán annak szöglete mellett és a házához menő úton lépdel,
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 szürkületkor, a nap estéjén, éj sötétségében és homályban.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 S íme elejébe egy asszony, parázna ruhájú és álnok szívű;
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 zajongó ő és csapongó, házában nem nyugosznak lábai:
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 egyszer az utczán, másszor piaczokon, minden szöglet mellett leselkedik.
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Megragadja őt, megcsókolja őt, szemérmetlen arczczal mondja neki:
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 Békeáldozatokkal tartozom, ma megfizettem fogadalmaimat;
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 azért jöttem ki elédbe, hogy fölkeressem színedet, és megtaláltalak.
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Takarókkal takartam le nyoszolyámat, egyiptomi tarka szövettel;
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 behintettem fekvőhelyemet myrrhával, aloéval s fahéjjal.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Jöjj! ittasodjunk szeretettel reggelig, enyelegjünk szerelemben.
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Mert nincs otthon a férfi, útra ment messzire;
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 a pénzes zacskót kezébe vette, holdtölte napjára fog haza jönni.
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Elhajlította őt sok rábeszélésével, ajkai simaságával eltántorítja.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Megy utána hirtelen, mint ökör, mely a levágásra megyen, s mint békóban fenyítéséhez az oktalan;
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 mígnem nyíl fúrja át máját, a mint madár siet a tőrhöz, s nem tudja, hogy életébe kerül.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Most tehát, fiúk, hallgassatok reám s figyeljetek szájam mondásaira:
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 ne térjen az ő utjaira szíved, ne tévelyegj ösvényein;
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 mert sokan vannak a megöltek, kiket elejtett, és számosak mind a meggyilkoltjai.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
