< Példabeszédek 26 >

1 Mint a hó nyáron és mint eső aratáskor, úgy nem illő a tisztelet a balgához.
Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
2 Mint a veréb, midőn költözik, mint a fecske, midőn repül: olyan az oknélküli átok, nem következik be.
Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
3 Ostor a lónak, kantár a szamárnak, és vessző a balgák hátának.
Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
4 Ne felelj a balgának az ő oktalansága szerint, nehogy hasonló légy hozzá te is.
Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
5 Felelj a balgának oktalansága szerint, nehogy bölcs legyen a maga szemében.
Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
6 Levágja lábait, erőszakot iszik, a ki üzenetet küld balgával.
Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
7 Lelógnak a lábszárak a sántáról: olyan a példabeszéd a balgák szájában.
Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
8 Mint a ki követ köt meg parittyában, olyan a ki a balgának tiszteletet ad.
Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
9 Tüske akadt a részeg kezébe: olyan a példabeszéd a balgák szájában.
Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
10 Íjász, a ki mindenkit megsebesít: olyan az, ki balgát bérel föl és csavargókat bérel föl.
Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
11 Mint kutya, mely visszatér okádásához: balga, a ki megismételi oktalanságát.
Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
12 Láttál valakit, a ki bölcs a maga szemében – reménye van a balgának, inkább mint neki.
Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 Mondta a rest: fenevad van az úton, oroszlán a piaczok közt.
Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
14 Az ajtó megfordul a sarkában s a rest az ő ágyában.
Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
15 Bedugta kezét a rest a tálba, restelli szájához visszavinni.
Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
16 Bölcsebb a rest a maga szemében, mint heten, kik ésszel felelnek.
Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
17 Megfogja az ebnek füleit: a ki arra menve felháborodik pörön, mely nem az övé.
Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
18 Mint a hóbortos, ki tüzes szereket lő, nyilakat meg halált:
Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
19 olyan azon ember, ki megcsalta felebarátját és azt mondja: hiszen én tréfálok.
Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
20 Fa híján elalszik a tűz, mikor nincs suttogó, elhallgat a viszály.
Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
21 Szén a parázsnak és fa a tűznek és viszálykodás embere a pörnek szítására!
Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
22 A suttogó szavai akár a csemege, s azok leszálltak a testnek kamaráiba.
Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
23 Salakos ezüst rávonva cserépre: forró ajkak és gonosz szív.
Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
24 Ajkaival tetteti magát a gyűlölő, de belsejében cselt hány.
Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
25 Midőn kedvessé teszi hangját, ne higyj ő benne, mert hét utálatosság van szívében.
Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
26 Eltakarja magát a gyűlölet ámítással: nyilvánvalóvá lesz rosszasága a gyülekezetben.
Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
27 A ki vermet ás, abba beleesik és a ki követ gördít, hozzá tér az vissza.
Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
28 A hazug nyelv gyűlöli a kiket összezúzott, és a sima száj elcsúszást okoz.
Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

< Példabeszédek 26 >