Példabeszédek 1
1 Példabeszédei Salamonnak, Dávid fiának, Izraél királyának.
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Hogy tudjunk bölcsességet és oktatást, hogy értsük az értelmesség mondásait;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 hogy elfogadjunk belátásra való oktatást, igazságot, jogot és egyenességet;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 hogy adjanak az együgyűeknek okosságot, az ifjúnak tudást és meggondolást;
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 hallja a bölcs s gyarapodjék tanulságban, s az értelmes útmutatást szerezzen;
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 hogy értsünk példázatot s ékes beszédet, bölcsek szavait és rejtvényeiket.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Istenfélelem a tudás kezdete; bölcsességet és oktatást az oktalanok megvetnek.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Halljad, fiam, atyád oktatását és el ne hagyjad anyád tanítását;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 mert kecses füzér azok fejednek és díszláncz a te nyakadnak.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Fiam, ha téged vétkesek csábítanak, ne engedj!
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Ha azt mondják: jer velünk, leselkedjünk vérre, ólálkodjunk ártatlanra ok nélkül;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 mindenféle drága vagyont találunk, megtöltjük házainkat zsákmánnyal;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 sorsodat veted közöttünk, egy zacskónk lesz mindnyájunknak:
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 fiam, ne járj az úton velük, tartsd vissza lábadat ösvényüktől;
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 mert lábaik rosszra futnak, és sietnek vért ontani.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Hisz hiába van kivetve a háló minden szárnyas szemei előtt.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Ők pedig a maguk vérére leselkednek, a maguk lelkére ólálkodnak.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Ilyenek útjai mindenkinek, ki nyerészkedést űz: gazdájának lelkét veszi az el.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Bölcsesség az utczán megszólal, a piaczokon hallatja hangját;
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 zajongó utczák sarkán hirdet, kapuk bejáratain, a városban mondja el mondásait:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Meddig, együgyűek, szeretitek az együgyűséget, s kívánják meg a csúfolók a csúfolást, és gyűlölik a balgák a tudást?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Fordulnátok feddésemre! Íme, ömleszteném nektek szellememet, tudatnám veletek szavaimat.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Mivel hívtalak, de ti vonakodtatok, kinyújtottam kezemet, de senki sem figyelt,
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 elvetettétek minden tanácsomat és feddésemnek nem engedtetek:
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 én is nevetek majd szerencsétlenségteken, gúnyolódom, mikor eljő rettegéstek,
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 mikor eljő mint zivatar a ti rettegéstek és szerencsétlenségtek mint szélvész érkezik, mikor jő reátok szorultság és szükség.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Akkor hívnak majd engem, de nem felelek, keresnek engem, de nem találnak meg;
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 mivelhogy gyűlölték a tudást a az istenfélelmet nem választották,
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 nem engedtek tanácsomnak, megvetették minden feddésemet.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Egyenek hát az útjok gyümölcséből, s lakjanak jól a maguk tanácsaiból.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Mert az együgyűek megátalkodottsága megöli őket, s a balgák gondatlansága elveszti őket;
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 de a ki rám hallgat, bizton fog lakni s nyugodt lesz a veszedelem rettegésétől.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
