Jeremiás sir 5
1 Emlékezzél meg, mi lett velünk, tekintsd és nézd gyalázatunkat!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Birtokunk átszállt idegenekre, házaink külföldiekre.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Árvák lettünk, apátlanok, anyáink mintegy özvegyek.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Vizünket pénzért ittuk, fát díjon szerzünk.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Nyakunkon üldöztek minket, elfáradtunk, nem adatott pihennünk.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Egyiptomnak adtunk kezet, Assúrnak, hogy jóllakjunk kenyérrel.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Atyáink vétkeztek és nincsenek, mi pedig bűneiket hordoztuk.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Szolgák uralkodnak rajtunk, nincs ki kezökből kiszabadítana.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Lelkünk árán szerezzük kenyerünket a pusztának kardja miatt.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Bőrünk megfeketélett mint a kemencze az éhség forrósága miatt.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Asszonyokat bántalmaztak Cziónban, hajadonokat Jehúda városaiban.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Vezérek akasztattak fel kezük által, vének arcza nem tiszteltetett.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Ifjak malmot hordtak és fiuk a fában botlottak meg.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Vének eltüntek a kapuból, ifjak az ő daluktól.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Eltünt szivünk vigalma, gyászra fordult körtánczunk.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Leesett fejünk koronája, oh jaj nekünk, hogy vétkeztünk.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Ezért lett sínylővé a szivünk, ezek miatt sötétültek el szemeink:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Czión hegyéért, hogy elpusztult, rókák kószálnak rajta.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Te, Örökkévaló, székelsz örökre, trónod nemzedékre meg nemzedékre.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Miért felejtesz el bennünket mindig, elhagysz minket hosszú időkre?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Téríts bennünket magadhoz, hogy megtérjünk, újítsd meg napjainkat mint hajdanta.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Avagy végkép elvetettél minket, olyannyira haragudtál ránk!
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
