Jeremiás sir 3
1 Én vagyok a férfi, ki látta a nyomort indulatának vesszéjével.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Engem hajtott és elvitt sötétségben és nem világosságban.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Bizony ellenem újra meg újra fordítja kezét egész nap.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Elenyésztette húsomat és bőrömet, összetörte csontjaimat.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Épített ellenem és közrefogott méreggel és fáradalommal.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Sötét helyeken lakoztatott, mint őskornak holtjait.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Körülfalazott engem, s nem mehetek ki, súlyosította bilincsemet.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Ha kiáltok is és fohászkodom, elrekeszti imámat.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Elfalazta útjaimat faragott kővel, elgörbítette ösvényeimet.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Leselkedő medve ő nekem, oroszlán a rejtekben.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Útjaimat eltérítette, szétvagdalt engem, pusztává tett.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Megfeszítette íjját s odaállított engem mint czélt a nyilnak.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Bevitte veséimbe tegzének fiait.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Nevetsége lettem egész népemnek, gúny daluk egész nap.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Jóllakatott engem keserűségekkel, megittasított ürömmel.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Megzúzta kaviccsal fogaimat, leszorított a hamuba.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Letett a békéről lelkem, elfelejtettem a jólétet.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 S mondtam: Elveszett az életerőm és várakozásom az Örökkévalótól.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Gondolj nyomoromra éa hontalanságomra; üröm és méreg!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Gondolva gondol rá és meggörnyed bennem a lelkem.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Ezt veszem szivemre, azért várakozom.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Az Örökkévaló kegyei bizony nem fogytak el, bizony nem lett vége irgalmának.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Újak reggelenként, nagy a te hűséged!
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Osztályrészem az Örökkévaló, mondta lelkem, azért várakozom reá.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Jóságos az Örökkévaló az őt remélőkhez, a lélekhez, mely őt keresi.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Jó, midőn hallgatagon várakozik az Örökké való segedelmére.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Jó a férfinak, midőn jármot visel, ifju korában!
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Magánosan üljön és hallgasson, mert ő vetette rá.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Porba tegye száját – hátha van remény.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Odaadja orczáját az őt ütőnek, lakjék jól gyalázattal.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Mert nem vet el örökre az Úr.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Mert ha bút okozott, majd irgalmaz kegyei bősége szerint.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Mert nem szíve szerint sanyargatta és búsította az ember fiait,
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 hogy valaki lesújtja lábai alá mind az ország foglyait,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 hogy elhajlítja a férfi jogát a legfelsőnek színe előtt;
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 hogy elgörbíti az embert pörében – nem látta volna az Úr?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Ki az, ki mondta, és lett, amit az Úr nem parancsolt volna?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 A Legfelsőnek szájából nem származik-e a rossz és a jó?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Hát mit panaszkodik az ember, míg él, a férfi az ő vétkei mellett?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Kutassuk át utainkat s vizsgáljuk meg, bogy megtérjünk az Örökkévalóhoz!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Emeljük fel szivünket kezeinkkel együtt Istenhez az égben!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Mi el pártoltunk és engedetlenkedtünk, te nem bocsátottál meg.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Haragban elfödted magadat s üldöztél minket, öltél, nem sajnáltál.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Elfödted magadat felhővel; hogy át nem hatott imádság.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Szemétté és megvetéssé tettél minket a népek közt.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Szájukat nyitották reánk mind az ellenségeink.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Rettegés és örvény jutott nekünk, a pusztulás és romlás.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Vizpatakoktól folyik szét szemem népem leányának romlása miatt.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Szemem elomlott s nem csillapodott, szünet nélkül,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 míg le nem tekint és nem látja az Örökkévaló az égből.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Szemem bút okozott lelkemnek városomnak mind a leányai miatt.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Vadászva vadásztak rám, mint madárra, ok nélkül való ellenségim.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Gödörbe szorították éltemet s követ hajítottak reám.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Vizek áradtak fejem fölé, azt mondtam: el vagyok veszve.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Szólítottam nevedet, Örökkévaló, mélységes gödörből.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Szavamat hallottad, ne rejtsd el füledet, szabadulásom kedvéért, fohászom elől!
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Közel voltál, amely napon hívtalak, azt mondtad: ne félj!
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Vitted, Uram, lelkem ügyeit, megváltottad éltemet.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Láttad, Örökkévaló, bántalmamat, szerezz jogot nekem!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Láttad minden boszúállásukat, mind az ő gondolataikat ellenem.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Hallottad gyalázásukat, Örökkévaló, mind az ő gondolataikat ellenem.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Támadóim ajkai és elmélkedésük ellenem vannak egész nap.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Ültöket és keltöket tekintsd, én vagyok gúnydaluk.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Viszonozd nekik tettüket, Örökkévaló, kezeik műve szerint!
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Adjad nekik szívnek elborulását: átkodat nekik!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Üldözd haragban és semmisítsd meg őket az Örökkévaló egei alól!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
