Jób 8
1 Felelt a Súachbeli Bildád és mondta:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Meddig beszélsz efféléket? hatalmas szél szádnak mondásai!
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Vajon Isten jogot ferdít-e, avagy igazságot ferdít-e a Mindenható?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Ha fiaid vétkeztek ellene, odabocsátotta őket bűnük kezébe.
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Ha te keresve fordulnál Istenhez s a Mindenhatóhoz könyörögnél;
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 ha tiszta és egyenes vagy: bizony most virrasztana feletted s békét adna igazságos hajlékodnak;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 s ha csekély volt múltad, a te jövőd felette nagy lesz.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Mert kérdezd csak az előbbi nemzedéket s figyelj őseik kutatására;
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 mert mi tegnapiak vagyunk és nincs tudomásunk, mert árnyék napjaink a földön!
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Nemde ők oktatnak majd téged, megmondják neked és szivökből fakasztanak szavakat:
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Magasra nő-e a sás mocsár nélkül, nagyra-e a káka víz híján?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Még rügyében van, le nem szakítható, és minden fűnél előbb szárad el.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Ilyenek az útjai mind az Istenről feledkezőknek s az istentelennek reménye elvész.
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 A kinek megszakad a bizodalma és pókháló a menedéke;
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 rátámaszkodik házára, de meg nem áll, hozzá kapaszkodik, de nem marad meg.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Nedvében álló ő a nap előtt, s kertjén túl tejed a hajtása;
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 kőhalmon fonódnak össze gyökerei, kőházat szemel ki magának.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Ha kipusztítják helyéből, megtagadja őt: nem láttalak!
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Lám, az az útjának a vígsága s a porból mások sarjadnak ki.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Lám, Isten nem veti még a gáncstalant s nem fogja kézen a gonosztevőket.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 A míg nevetéssel tölti szájadat s ajkaidat rivalgással,
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 gyűlölőid szégyent öltenek, s nincs meg a gonoszoknak sátra.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
