Jób 6
1 Felelt Jób és mondta:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Vajha mérve mérnék bosszúságomat a gyötrelmemet mérlegre vetnék egyaránt!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Mert most tengerek fövenyénél nehezebb, azért megzavarodtak szavaim.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Mert a Mindenható nyilai vannak bennem, a melyeknek mérgét lelkem issza; Isten ijedelmei sorakoznak ellenem.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Ordít-e a vadszamár a pázsiton, avagy bőg-e az ökör abraka mellett?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Ehető-e a mi ízetlen, só nélkül, avagy van-e íz a tojás fehérjében?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Vonakodott hozzá nyúlni a lelkem; azok az én kórságos ételem.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Bárcsak beteljesednék kérésem s reményemet megadná Isten;
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 s tetszenék Istennek, hogy összezúzzon engem, megoldaná kezét, hogy véget vessen nekem!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Akkor volna még vigasztalásom – fölszökném kíméletlen fájdalomban – hogy nem tagadtam meg a Szentnek szavait.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Mi az erőm, hogy várakozzam, s mi a végem, hogy türtessem magam?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Avagy kövek ereje-e az én erőm, vagy ércz az én húsom?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Hiszen segítségem nincs bennem, és üdvösségem elutasíttatott tőlem.
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Az elcsüggedőt barátjától szeretet illeti, ha el is hagyja a Mindenható félelmét!
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Testvéreim hűtelenek lettek mint a patak, mint a hogy medrükben a patakok eltűnnek.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 A melyek sötétlenek a jégtől, bennök rejtőzik el a hó;
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 mikor hőség éri, megsemmisülnek, midőn meleg van, elenyésznek helyükből.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Kanyarodnak útjuk ösvényei, elhúzódnak a pusztaságban és elvesznek.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Ide tekintettek Téma karavánjai, Sába vándorcsapatai reménykedtek bennük;
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 megszégyenültek, hogy bíztak, elérkeztek odáig és elpirultak.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Mert most az övéi vagytok, láttok rettegést és féltek.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Hát mondtam-e: adjatok nékem, és vagyontokból vesztegetést ajáljatok értem,
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 és szabadítsatok ki szorongatónak kezéből s zsarnokok kezétől váltsatok meg engem?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Tanítsatok engem s én elhallgatok, és ha mit tévedtem, értessétek meg velem.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Mi hathatósak az egyenes beszédek, de miképp fedne feddés, minő a tietek?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Szókat tekintetek-e feddésnek és szélnek az elcsüggedettnek beszédeit?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Még árvának is nekiestek és áskálódtok barátotok ellen.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Most hát egyezzetek bele, forduljatok felém, arczotokba vajon hazudom-e?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Térjetek meg, kérlek, ne essék jogtalanság, igen, térjetek meg, folyton áll ebben az igazam!
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Van-e nyelvemen jogtalanság, avagy ínyem nem érezné-e a gyötrelmeket?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
