< Jób 5 >

1 Kiálts csak, van-e, ki felel neked, s kihez fordulnál a szentek közül?
Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 Mert az oktalant megöli a bosszúság, s az együgyűre halált hoz a vakbuzgalom.
Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 Én láttam az oktalant meggyökeredzeni, és rögtön megátkoztam hajlékát.
Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 Távol esnek gyermekei a segítségtől, összezúzatnak a kapuban és nincs mentő.
Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 A kinek aratását megeszi az éhező, tövisek közül is elveszi, és áhítja vagyonukat a hurok.
Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 Mert nem a porból nő ki a baj, s nem a földből sarjad a szenvedés;
Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 hanem az ember szenvedésre született, a mint a villám fiai magasba repülnek.
Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8 Azonban én Istenhez fordulnék, és az Istenhez intézném ügyemet.
Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 A ki nagyokat tesz, kikutathatatlanul, csodásokat, úgy hogy számuk sincsen.
Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 A ki esőt ad a földnek színére s vizet küld a térségek szinére,
Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 hogy az alacsonyokat magasra tegye, s a búsulók segítségre emelkednek.
Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Megbontja a ravaszok gondolatait, s nem végeznek kezeik olyat, a mi valódiság.
Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 Megfogja a bölcseket ravaszságukban, s a ferdék tanácsa elhamarkodott;
Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 nappal sötétségre találnak, és mint éjjel tapogatóznak délben.
Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 Így megsegíti a kardtól, szájuktól, és az erősnek kezétől a szűkölködőt;
Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 s lett remény a szegény számára, és a jogtalanság elzárta száját.
Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
17 Íme boldog a halandó, kit Isten megfenyít, s a Mindenható oktatását meg ne vesd;
Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 mert ő fájdít és bekötöz, sebet üt és kezei gyógyítanak.
Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 Hat szorongatásban megment és hétben nem ér téged baj:
Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 Éhségben megváltott a haláltól s háborúban kard hatalmától;
Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 a nyelv ostora elől rejtve vagy s nem félsz pusztítástól, midőn jön;
Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 pusztításon s éhínségen nevetsz, s a föld vadjától nem kell félned,
Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 mert a mező köveivel van szövetséged s a mező vadja békére állott veled.
Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 Megtudod, hogy béke a te sátorod; vizsgálod hajlékodat és nincs vétked;
Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 tudod, hogy sok a magzatod és sarjaid akár a földnek füve.
Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Erő teljében jutsz el sírhoz, a mint fölmén az asztag a maga idején.
Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Íme, ez az, a mit kikutattunk, így van, hallgass rá és ismerd meg te!
Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

< Jób 5 >