Jób 4
1 Felelt a Témánbeli Elífáz és mondta:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 ajjon ha szólni próbálnánk hozzád, terhedre volna-e; de visszatartani a szavakat ki bírja?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Íme, oktattál sokakat, és lankadt kezeket megerősítettél;
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 a megbotlót fönntartották szavaid és görnyedező térdeket megszilárdítottál.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Most hogy reád jött, terhedre van, hozzád ér, és megrémültél?
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Nemde istenfélelmed a te bizodalmad, reményed pedig útjaid gáncstalansága!
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Gondolj csak rá: ki az, ki ártatlanul veszett el, és hol semmisültek meg egyenesek?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 A mint én láttam: kik jogtalanságot szántottak és bajt vetettek, azt aratják is;
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Isten leheletétől elvesztek, s haragja fuvallatától elenyésznek.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Oroszlán ordítása, vadállat üvöltése és az oroszlánkölykök fogai kitörettek.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Oroszlán elvész ragadmány híján, s a nőstényoroszlán fiai szertezüllenek.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 De én hozzám egy ige lopódzott, és neszt fogott fel fülem belőle.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Képzetek közt az éj látományaitól, mikor mély álom esik az emberekre:
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 rettegés lepett meg és remegés, és összes csontjaimat megrettentette.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 S egy szellem suhant el arczom mellett, borzadott testemnek hajaszála.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Ott áll, de nem ismerem meg ábrázatát, egy alak van szemeim előtt; suttogást meg hangot hallok:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Igaznak bizonyul-e halandó az Isten előtt, vagy alkotója előtt tisztának-e a férfi?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Lám, szolgáiban nem hisz és angyalaira vet gáncsot;
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 hát még kik agyagházakban laknak, a kiknek a porban van alapjuk, összezúzzák őket hamarább molynál.
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Reggeltől estig összetöretnek, észrevétlenül elvesznek örökre.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Nemde megszakad bennök kötelük, meghalnak, de nem bölcsességben!
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
