< Jób 38 >

1 S felelt az Örökkévaló Jóbnak a viharból és mondta:
Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
2 Ki az, ki elhomályosítja a tanácsot, tudás nélküli szavakkal.
Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
3 Övezd csak föl férfiként ágyékodat, hadd kérdelek, s te tudasd velem.
Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
4 Hol voltál, midőn alapítottam a földet, jelentsd ki, ha tudsz értelmet!
Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
5 Ki vonta méreteit, ha tudod, vagy ki nyújtotta ki reá a mérőzsinórt?
Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
6 Mire süllyesztettek le oszloplábai, vagy ki vetette oda sarokkövét?
Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
7 Midőn együtt ujjongtak a reggel csillagai s riadoztak mind az Istenfiak;
Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
8 s elrekesztette ajtókkal a tengert, midőn előtörve kijött a méhből;
Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
9 midőn felhőt tettem öltözetévé és sűrű ködöt pólyájává,
Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
10 és reája szabtam törvényemet és elhelyeztem reteszt meg ajtókat,
Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
11 és mondtam, idáig jöjj s ne tovább, s itt legyen határa vetve hullámaid gőgjének!
Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
12 Világéletedben rendeltél-e reggelt, tudattad-e a hajnallal az ő helyét?
Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
13 Hogy megragadja a földnek széleit, hogy lerázassanak róla a gonoszok:
Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
14 elváltozik mint pecsét agyag, a minden előáll mint egy ruha;
Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
15 s megvonatik a gonoszoktól világosságuk, s a fölemelt kar megtöretik.
Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
16 Eljutottál-e a tenger örvényéig, s a mélység fenekén járkáltál-e?
Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
17 Feltárultak-e neked a halál kapui s láttad-e a vakhomálynak kapuit?
Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
18 Figyeltél-e a föld tágasságáig? Jelentsd ki, ha mindezt tudod.
Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
19 Melyik az út oda, a hol lakik a világosság, és a sötétségnek merre van helye,
Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
20 hogy elvinnéd határához, a hogy értenéd házának ösvényét?
Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
21 Tudhatod, mert akkor születtél, és sok a te napjaidnak száma!
Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
22 Eljutottál-e a hó tárházaihoz, és a jégeső tárházait láttad-e,
Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
23 melyet tartogattam szorongatás idejére, harcz és háború napjaira.
Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
24 Melyik az út oda, a hol szétoszlik a világosság, szétterjed a keleti szél a földre?
Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
25 Ki hasított csatornát az áradatnak és utat a mennydörgés villámának,
Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
26 hogy esőt hullasson földre, hol nincs férfi, pusztára, melyben ember nincs.
Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
27 Hogy jól lakasson pusztát és pusztaságot, és hogy sarjasztóvá tegye a pázsit eredőjét?
Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
28 Van-e az esőnek apja, vagy ki nemzette a harmat cseppjeit?
Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
29 Kinek méhéből eredt a jég, s az égnek derét ki szülte?
Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
30 Mint a kő összezsugorodnak a vizek, s a mélység felszíne összefogódzik.
Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
31 Megkötöd-e a fiastyúknak kötelékeit, vagy megoldod-e órión pórázait;
Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
32 kihozod-e a csillagzatokat idején, és a gönczölszekeret fiaival együtt vezeted-e?
Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
33 Ismered-e az ég törvényeit, avagy te állapítod-e meg kormányát a földön?
Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
34 Emeled-e a hangodat a felhőhöz, hogy víznek bősége borítson el téged?
Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
35 Kiküldesz-e villámokat, hogy menjenek s hogy azt mondják neked: íme itt vagyunk?
Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
36 Ki helyezett a vesékbe bölcsséget, vagy ki adott a gondolatba értelmességet?
Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
37 Ki számlálja meg a fellegeket bölcsséggel s az ég tömlőit ki folyatja ki?
Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
38 Mikor tömörré tömörül a por s a göröngyök összetapadnak?
Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
39 Vadászol-e a nőoroszlánnak ragadmányt, s a fioroszlánok vágyát kitöltöd-e;
Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
40 midőn guggolnak az odúkban, lesre ülnek a bozótban?
Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
41 Ki készíti el a hollónak az ő prédáját, midőn gyermekei Istenhez fohászkodnak, kóvályognak eledel nélkül?
Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?

< Jób 38 >