Jób 37
1 Igenis, ezért remeg szívem s felszökken helyéből.
Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Hallva halljátok hangja háborgását s a morajt, mely szájából kél;
Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 az egész ég alatt van terjedése és fénye a föld szélein.
Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Utána ordít a hang: dörög fenséges hangján, s nem tartja vissza, midőn hallatszik hangja.
Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Csodásan dörög Isten a hangján, nagyokat tesz, s nem ismerjük meg.
Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Mert a hónak mondja: szállj a földre, meg a hulló esőnek, hatalmasan hulló esőjének
Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Minden ember kezét lepecsételi, hogy megismerje alkotását minden halandó.
Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 S bemegy a vad a leshelyre, és tanyáiban lakozik.
Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 A kamarából szélvész jő és a szóró szelektől a hideg.
Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 Isten leheletétől jég keletkezik s a vizek tágassága szilárddá lesz.
Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 Nedvességgel meg is terheli a felleget, szétterjeszti fényének felhőjét.
Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 S az körökben egyre forog, kormányzása által, cselekvésök szerint, bár mire rendeli őket a földkerekség színén;
Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 hol ostorul, ha földjének javára van, hol szeretetre nyújtja.
Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
14 Figyelj erre, Jób, állj meg és vedd észre Isten csodáit!
Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Tudsz-e róla, midőn Isten ügyel rájuk, s tündökölteti felhőjének fényét?
Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Tudsz-e a fellegnek lengéséről, a tökéletes tudásúnak csodáiról?
Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 Te, kinek melegek a ruhái, midőn a földet pihenteti a déli szél által.
Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 Vele boltozod a mennyeket, melyek erősek, mint a szilárd tükör?
Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Tudasd velünk, mit mondjunk neki! Mit sem hozhatunk fel a sötétség miatt.
Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Jelentetik-e neki, hogy beszélek, avagy szólt-e ember, hogy elpusztíttassék?
Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
21 Most ugyan nem látni a fényt, mely ragyogó a mennyekben; de a szél átvonul s megtisztítja azokat.
Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 Észak felől arany jön, Isten mellett félelmes fenség.
Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 A Mindenhatót, nem érjük őt fel, a nagy erejűt, de a jogot és teljes igazságot nem sérti meg.
Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Azért félik őt az emberek, nem nézi ő mind a bölcsszívűeket.
Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
