Jób 34
1 S megszólalt Élíhú és mondta:
Ja Elihu vielä sanoi:
2 Halljátok, bölcsek, szavaimat, és tudók ti, figyeljetek rám;
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 mert a fül vizsgálja, a szavakat s az íny ízlel, hogy egyék.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Válasszuk magunknak, a mi jog, tudjuk meg egymás közt, mi a jó.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Mert azt mondta Jób: igazam van, de Isten elvette jogomat.
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 Jogom ellenére hazudjak-e? Végzetes a nyíl, mely talált, bűntett nélkül.
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Ki oly férfi, mint Jób, ki mint vizet issza a gúnyt;
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 s elmegy társulni jogtalanság cselekvőivel és járni gonoszság embereivel!
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Mert azt mondta: nincs haszna a férfinak, midőn Istennél kedvessé teszi magát.
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Azért, ész emberei, hallgassatok reám, távol legyen Isten a gonoszságtól s a Mindenható a jogtalanságtól!
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 Mert az ember művét megfizeti neki s a férfi útja szerint, úgy juttat neki.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Úgy bizony, Isten nem tesz gonoszságot, és a Mindenható nem ferdít jogot.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Ki bízta reá a földet, s ki tette reá az egész világot?
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Ha csak önnönmagára fordítaná szívét, önnönmagához visszavonná szellemét és leheletét:
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 kimúlna minden halandó együttesen s az ember porhoz térne vissza.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Ha tehát van értelem, halljad ezt, figyelj beszédem szavára.
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 Vajon ki a jogot gyűlöli, kormányozhat-e, avagy az igazságost, hatalmast kárhoztathatod-e?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 Mondhatni-e királynak: alávaló, nemeseknek: gonosz?
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 A ki nem tekintette fejedelmek személyét a nem tűntette ki az előkelőt a szegénnyel szemben, mert kezeinek műve mindannyian.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 Pillanat alatt meghalnak, és éjfélkor megrendül a nép s eltűnik s elmozdítják a zsarnokot – nem kézzel.
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Mert szemei rajta vannak az ember útjain, és mind a lépéseit látja.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Nincs sötétség, nincs vakhomály, hogy ott elrejtőzzenek a jogtalanság cselekvői.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Mert nem kell többé ügyelnie az emberre, hogy Istenhez törvényre menjen.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Megtöri a hatalmasakat kutatás nélkül s másokat állít helyökbe.
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Ennélfogva ismeri tetteiket, feldúlja őket éjjel és szétűzetnek;
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Mint gonoszokat lecsapta őket, nézőknek a helyén.
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 Mivelhogy eltávoztak mellőle s mind az útjaira nem vetettek ügyet,
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 juttatván eléje a sanyarúnak jajkiáltását, hallja is a szegények jajkiáltását.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 S ha Ő nyugalmat szerez, ki kárhoztatná őt, s ha elrejti arczát, ki láthatja őt – mind népen, mind emberen egyaránt;
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 nehogy uralkodjék istentelen ember, nehogy legyenek népnek tőrei.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 Mert Istennek mondhatni-e: bűnhődöm, bár nem vétettem;
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 a mit nem látok, arra taníts te, ha jogtalanságot cselekedtem, nem teszem többé?
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Vélekedésed szerint fizessen-e, inert megvetetted, mert te választasz s nem én? A mit tudsz, mondd el!
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 Eszes emberek megmondják nekem, s bölcs férfiú, ki rám hallgat:
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 Jób nem tudással beszél és szavai nem belátással valók.
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 Vajha vizsgáltatnék Jób mindvégig válaszai miatt jogtalan emberek módjára;
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 mert vétkéhez hozzá tesz bűntettet, tapsolgat köztünk és sokasítja mondásait Istenhez.
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
