Jób 32
1 S megszűnt ez a három férfi felelni Jóbnak, mert igaz volt a maga szemeiben.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Akkor föllobbant haragja Elihúnak, a Búzbeli Barakél fiának a Rám nemzetségből; Jób ellen lobbant föl haragja, mivelhogy igazabbnak vélte magát Istennél,
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 s három barátja ellen lobbant föl haragja, mivelhogy nem találtak feleletet, de Jóbot gonosznak ítélték.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Elihú pedig kivárta Jóbot szavaival, mert azok korra öregebbek voltak nálánál.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 De látta Elíhú, hogy nincsen felelet a. három férfi szájában, akkor föllobbant haragja.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 S megszólalt Elíhú, a Búzbeli Barakélnek fia és mondta: Fiatal vagyok én korra, ti pedig aggastyánok, azért tartózkodtam és féltem attól, hogy tudásomat közöljem veletek.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Azt mondtam: Napok beszéljenek és az évek sokasága tudasson bölcsséget.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Ámde a szellem az a halandóban s a Mindenható lehelete, a mi értelmessé teszi őket.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Nem a sokévűek bölcsek, s nem a vének értenek ítéletet;
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 azért mondtam: hallgass reám, hadd közöljem én is tudásomat.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Lám, várakoztam szavaitokra, figyeltem értelmezéseitekre, míg átkutatnátok a beszédeket.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Ügyeltem is reátok, de íme nincs, ki Jóbot megczáfolná, ki közületek mondásaira felelne.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Nehogy mondjátok: találtunk bölcsességet; Isten taszítsa őt el, nem ember!
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 De nem én hozzám intézett beszédet, nem is a ti mondásaitokkal válaszolnék neki.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Megrettentek, nem feleltek többet, elszakadtak tőlük a szavak.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Várakozzam-e, mert ők nem beszélnek, mert elállottak, nem feleltek többé?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Hadd felelek: én is a részemmel, hadd közlöm én is tudásomat.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Mert tele vagyok szavakkal, szorít engem bensőm szelleme.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Íme bensőm olyan, mint nyitatlan bor, mint a mely új tömlőkből kifakad.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Hadd beszélek, hogy megkönnyebbüljek, kinyitom ajkaimat és felelek.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Nem kell senki személyét tekintenem és embernek nem fogok hízelkedni;
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 mert nem is tudok én hízelkedni; csakhamar elvinne engem alkotóm.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
