Jób 31
1 Szövetséget kötöttem szemeimmel, hogyan vetnék hát ügyet hajadonra?
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 Hisz mely osztályrész jut Istentől felülről s mely örökség a Mindenhatótól a magasból?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Nemde balsors a jogtalannak s viszontagság a gonosztevőknek.
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Nemde ő látja útaimat s mind a lépéseimet megszámlálja!
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 Ha hamissággal jártam és csalárdságra sietett a lábam –
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 mérjen meg engem igaz serpenyőn s tudja meg Isten gáncstalanságomat –
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 ha léptem elhajolt az útról és szemeim után járt a szívem, kezeimhez hiba tapadt:
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 hadd vessek és más egyék, és sarjaim tépessenek ki gyökerestül!
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 Ha szívem elcsábíttatta magát asszony miatt, felebarátom ajtaján leskelődtem:
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 másnak őröljön a feleségem és mások hajoljanak reá;
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 mert gazság az, s bírák elé való bűn az,
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 mert tűz az, mely az enyészetig emészt, s minden termésemet gyökerestül tépi ki!
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 Ha megvetettem szolgám és szolgálóm jogát, mikor pöröltek velem –
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 hiszen mit teszek majd, midőn Isten fölkel s midőn számon kér, mit felelek neki,
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 hiszen az anyaméhben ki engem alkotott, alkotta őt és Egy formált minket a méhben –
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 ha megvontam a kívántat a szegényektől s az özvegy szemeit epesztettem,
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 s én egyedül ettem falatomat s árva nem evett belőle
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 – hisz ifjúkorom óta nálam nőtt fel, mint atyánál, s mint anyám méhéből valót úgy vezettem -;
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 ha láttam bujdosót öltözet nélkül s takarója nincs a szűkölködőnek,
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 ha nem áldottak engem ágyékai s bárányaim nyíretéből fel nem melegedett;
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 ha fölemeltem kezemet az árvára, midőn a kapuban láttam segítségemet:
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 vállam essék ki a lapoczkájából és törjék el karom a szárából;
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 mert rettenet nekem az Istentől való balsors, s fensége miatt nem tehetném!
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 Ha aranyat tettem bizalmammá és a színaranyat mondtam bizodalmamnak;
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 ha örültem, hogy nagy a vagyonom s hogy sokat ért el kezem;
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 ha láttam a napvilágot, hogy ragyog, s a holdat, a mint dicsőn halad,
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 és szívem elcsábult titokban és kezem csókra nyúlt a szájamhoz:
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 az is bíró elé való bűn, mert megtagadtam volna Istent felülről!
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 Ha örültem gyűlölőm elesésén s felbuzdultam, midőn baj érte –
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 hisz nem engedtem ínyemet, hogy vétkezzen, hogy átokkal kérjem lelkét -;
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 ha nem mondták sátram emberei: bár volna, ki húsából nem lakott jól
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 az utczán nem hált meg jövevény, az út felé tártam ki ajtaimat -;
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 ha emberek módjára takargattam bűntetteimet, keblemre rejtve bűnömet,
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 mert rettegtem a nagy tömegtől s megijesztett a családok gúnyja, úgy hogy csendben voltam, nem mentem ki a kapun!
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 Vajha volna, ki rám hallgatna – íme jegyem, feleljen nekem a Mindenható – és a vádlevél, melyet írt a pörös felem:
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 bizony, vállamon hordanám azt, felfűzném koszorúnak magamra,
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 lépéseim számát bevallanám neki, akár egy fejedelem közeledném hozzá!
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 Ha ellenem kiáltott földem s egyaránt sírtak barázdái;
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 ha erejét emésztettem pénz nélkül és gazdájával kileheltettem lelkét:
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 búza helyett sarjadjon bogáncs, és árpa helyett gazfű! Vége Jób beszédeinek.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
