Jób 27
1 És továbbra előadta Jób a példázatát és mondta;
Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2 Él az Isten, ki elvette jogomat, s a Mindenható, ki elkeserítette lelkemet:
Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
3 bizony, valameddig lelkem bennem van és Isten lehelete orromban;
Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
4 nem beszélnek; ajkaim jogtalanságot s nyelvem nem szól csalárdságot!
Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
5 Távol legyen tőlem, nem adok nektek igazat, amíg ki nem múltam, nem vétetem el magamtól gáncstalanságomat.
Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
6 Igazságomhoz ragaszkodom, nem engedem el, nem szid szívem egyet sem napjaim közül.
Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
7 Legyen olyan mint a gonosz az ellenségem és támadóm olyan, mint a jogtalan!
Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
8 Mert mi az istentelennek reménye, midőn elvágja, midőn kirántja Isten a lelkét?
Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
9 Kiáltását hallja-e Isten, midőn rája jön a szorongatás?
Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
10 Avagy gyönyörködni fog-e a Mindenhatóban, hívhatja-e Istent minden időben?
Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
11 Megtanítlak benneteket Isten keze iránt, a mi a Mindenhatónál van, azt nem titkolom el.
Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
12 Lám, ti mindnyájatok láttátok, minek is hivalogtok hiábavalóan?
Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
13 Ez a gonosz ember osztályrésze Istennél s az erőszakosok birtoka, melyet a Mindenhatótól kapnak.
Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
14 Ha sokasodnak gyermekei – a kard számára, s ivadékai nem fognak jóllakni kenyérrel;
Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
15 maradékai halálvészben temettetnek el s özvegyei nem fognak sírni.
Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
16 Ha fölhalmoz ezüstöt, mint a por és öltözéket szerez, mint az agyag:
Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
17 szerez, de az igaz ölti fel, s az ezüstön az ártatlan osztozkodik.
Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
18 Felépítette, mint a moly, a házát s mint a kunyhót, melyet csősz készített:
Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
19 gazdagon fekszik le, mint a ki nem ragadtatik el; kinyitotta szemeit s nincsen.
Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
20 Utoléri őt, mint a víz, a rémség, éjjel lopta el a szélvész.
Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
21 Felkapja őt a keleti szél, és eltűnik, és elviharozza helyéből.
Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
22 Hajít reá s nem kímél, keze elől kell futva futnia;
Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
23 összecsapják fölötte kezüket és pisszegnek rajta az ő helyéről.
Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
