Jób 23
1 S felelt Jób és mondta:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ma is ellenszegülő a panaszom: csapásom ránehezedik nyögésemre.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Vajha tudnám, hogy találhatom, hogy eljutok székhelyéig:
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 eléje terjeszteném az ügyet és szájamat megtölteném bizonyításokkal;
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 tudnám mely szavakkal felel nekem, s megérteném, mit mond nekem.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Vajon erőnek teljével pörölne-e velem? Nem! Csakhogy ügyelne ő rám!
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 Akkor az egyenes szállt vele vitára, s örökre megmenekülnék bírámtól.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Lám, keletre megyek – s ő nincs ott, nyugatra: s nem veszem észre;
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 balról midőn működik, nem nézhetem meg, jobbra fordul és nem látom.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 Mert ismeri az utat, melyet követek; megvizsgálna: mint az arany kerülnék ki.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Ösvényéhez ragaszkodott lábam, útját őriztem meg és nem hajlok el.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 Ajkai parancsától nem mozdulok el, törvényemnél fogva megóvtam szája szavait.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 De ő az egy, ki térítheti el? S a mit lelke megkívánt, azt megcselekszi.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Bizony befejezi azt, mi kiszabva van nekem s efféle sok van nála.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Azért rémülök meg miatta, elgondolkozom és rettegek tőle.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Hisz Isten csüggesztette el szívemet s a Mindenható rémített meg engem;
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 mert nem a sötétség miatt semmisültem meg, sem mivel arczomat a homály borította.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
