Jób 21
1 Felelt Jób és mondta:
Job vastasi ja sanoi:
2 Hallva halljátok szavaimat s ez legyen vigasztalástok.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Tűrjetek el engem, majd én beszélek, s miután beszéltem, gúnyolódhatsz!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Vajon embernek szól-e az én panaszom, avagy miért nem volnék türelmetlen?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Forduljatok hozzám, iszonyodjatok el s tegyétek kezeteket szátokra!
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Hisz, ha rágondolok, megrémülök, s borzadály fogja el testemet.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Miért élnek a gonoszok, megszilárdulnak, meg is erősödnek vagyonban?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Magzatjuk bizton áll előttük, velök, és ivadékaik szemeik előtt.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Házaik csupa béke, félelem nélkül, és nincsen rajtuk Isten vesszeje.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Bikája hág s el nem vetél, tehene ellik és nem szül idétlent.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Kieresztik, mint a juhokat, gyerkőczeiket, és gyermekeik ugrándoznak.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Énekelnek dobszó és hárfa mellett s örülnek a fuvola hangjánál.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Pedig mondták Istennek: Távozz tőlünk s útaidat megismerni nem kívánjuk;
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 mi a Mindenható, hogy szolgáljuk őt, s mi hasznunk lesz, ha imádjuk őt?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Lám, nem kezökben van javuk, – a gonoszok tanácsa távol legyen tőlem!
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Hányszor alszik ki a gonoszok mécsese, és jön reájuk szerencsétlenségök, midőn részeket oszt ki haragjában!
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Lesznek olyanok, mint szalma szél előtt s mint polyva, melyet elragad a vihar.
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Isten majd gyermekei számára teszi el jogtalanságát. – Fizessen neki magának, hogy érezze;
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 saját szemei lássák vesztét és a Mindenható haragjából igyék!
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Mert mi dolga van ő utána házával a hónapjainak száma után, melyek neki rendeltettek?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Istent lehet-e tanítani tudásra, őt, ki a magasakat is ítéli?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Emez teljes épségében hal el, egészen gondtalan és boldog;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 sajtárai telve voltak tejjel és csontjainak veleje üde.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Amaz pedig keserű lélekkel hal meg és nem élvezett a jóból:
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Együtt a porban feküsznek és féreg fedi el őket.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Lám, ismerem a ti gondolataitokat a a fondorlatokat, melyekkel erőszakot míveltek ellenem.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Midőn mondjátok: hol van a hatalmasnak háza és hol a gonoszoknak sátra, lakása?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 – nem kérdeztétek-e az úton járókat, hisz az ő jeleiket nem ismerhetitek félre:
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 hogy a szerencsétlenség napjára tartatik fenn az, a ki rossz, a harag napjára vitetik el?
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Ki mondja meg neki szemébe az útját, s a mit cselekedett, ki fizeti meg neki?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Hisz ő a sírkertbe vitetik és a sírhalom fölött virraszt;
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 édesek neki a völgy göröngyei, és ő utána húzódik minden ember, s őelőtte számtalanok.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Hogy vigasztaltok hát engem hiábavalóval, hisz válaszaitok – a mi marad, hűtelenség!
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
