Jób 20
1 Felelt a Náamabeli Czófár és mondta:
Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 Azért gondolataim válaszra bírnak, s minthogy bennem van fel buzdulásom.
Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 Megszégyenítésem feddését hallom, és szellemem az én értelmemből bír feleletre.
Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
4 Nem tudod-e azt, a mi öröktől fogva van, a mióta embert tettek a földre,
Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 hogy a gonoszok ujjongása rövid ideig tart a az istentelennek öröme egy pillanatig?
Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Ha égbe nyúl föl emelkedése és feje a felhőig ér:
Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 mint sara örökre elvész, a kik látták, azt mondják: hol van?
Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 Mint álom elrepül, s nem találják meg, s elűzetik, mint éji látomány;
Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 a szem rátekintett, de nem teszi többé, és nem pillantja őt meg újra helye.
Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 Fiai kérlelik a szegényeket, s önkezei adják vissza jogtalan vagyonát.
Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 Csontjai tele vannak ifjú erejével, s vele együtt porba fekszik.
Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
12 Ha édesnek ízlik szájában a rosszaság, rejtegeti nyelve alatt,
Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 kíméli, de nem ereszti el, és visszatartja ínyében:
Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 beleiben elváltozik étele, viperák mérge van belsejében.
Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Vagyont nyelt el és kihányta, hasából hajtja ki Isten.
Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 Viperamérget szopik, megöli őt az áspis nyelve.
Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 Nem szabad néznie ereit, folyóit, patakjait méznek és tejnek.
Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 Visszaadja a szerzeményt, a nem nyeli le, cserébe vett vagyonával nem fog örvendeni.
Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 Mert elnyomta, cserben hagyta a szegényeket, házat rabolt s nem építi föl.
Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Mert nem ismert nyugtot hasában, azzal a mit megkívánt, nem menekül meg.
Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 Nincsen maradék evéséből; azért nem lesz maradandó az ő java.
Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 Bősége teljében meg fog szorulni; a szenvedésnek minden keze reá jön.
Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 Lesz majd hasának megtöltésére: belé bocsátja fellobbant haragját, esőként hullatja a testébe.
Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 Menekül a vasfegyver elől, érczíj járja által;
Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 húzza és kijön hátából, villogó nyíl megy ki epéjéből – rajta ijedelmek.
Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 Minden sötétség ólálkodik kincseire, megemészti őt szítatlan tűz, lelegeli a maradékot sátrában.
Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 Bűnét feltárják az egek s föltámad ellene a föld.
Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 Elköltözik háza terméke, szétfoly haragja napján.
Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Ez a gonosz ember része az Istentől és a rá kimondott örökség Istentől.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.
