Jób 19
1 Felelt Jób és mondta:
Job vastasi ja sanoi:
2 Meddig búsítjátok lelkemet és összezúztok szavakkal?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Immár tizedszer pirítottatok reám, nem szégyenlitek durván bánni velem?
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 De ha valóban tévedtem is, magamnál marad tévedésem.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Ha valóban fennhéjáztok ellenem s rám bizonyítjátok gyalázatomat:
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 tudjátok meg tehát, hogy Isten elnyomott engem s körülfogott engem hálójával.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Lám, kiáltok erőszak, de reám hallgattatom meg, fohászkodom, de nincs ítélet.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Utamat elfalazta, reám vonulhatok tova, s ösvényeimre sötétséget vet.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Méltóságomat lehúzta rólam s levette fejem koronáját.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Leront engem köröskörül, hogy eltűnök, s kirántotta, mint a fát, reményemet.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 Fellobbantotta ellenem haragját s olyannak tekint engem mint ellenségeit.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Egyaránt jöttek csapatai és feltöltik ellenem útjukat és táboroznak körülötte sátoromnak.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Testvéreimet eltávolította tőlem, és ismerőseim bizony elidegenedtek tőlem.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Elmaradtak rokonaim, és meghittjeim elfelejtettek.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Házam zsellérei és szolgálóim idegennek tekintenek engem, ismeretlen lettem szemeikben.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Szolgámat hívtam s nem felel, szájammal kell könyörögnöm neki.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Leheletem undorító a feleségemnek, és szagom a velem egy méhből valóknak.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Gyerkőczök is megvetnek engem, a mint felkeltem, beszéltek ellenem.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Megutáltak mind a bizalmas embereim, és a kiket szerettem, ellenem fordultak.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Bőrömhöz és húsomhoz tapadt csontom, a csak fogaim bőrével menekültem meg?
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Könyörüljetek, könyörüljetek rajtam ti, én barátaim, mert Isten keze megérintett engem!
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Mért üldöztök engem mint Isten s nem laktok jól húsommal?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Bárha felíratnának szavaim, bárha csak könyvben jegyeztetnének föl;
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 vastollal meg ólommal örökre sziklába vésetnének be!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 De én tudom, megváltóm él s utolsónak ott fog állni a por fölött.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 S bőröm után leverték azt – s húsom nélkül fogom látni Istent!
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 A kit én magam fogok látni, és szemeim látják meg s nem idegen: elepednek veséim belsőmben.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Midőn mondjátok: mennyire üldözzük őt! s hogy a dolog gyökere én bennem találtatik:
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 rettegjetek hát a kardtól, mert harag éri a kardnak való bűnöket, azért hogy tudjátok, hogy ítélet vagyon.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
