Jób 15
1 Felelt a Témánbeli Elífáz s mondta:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Vajon bölcs felel-e szeles tudással s megtölti-e keleti széllel belsejét –
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 bizonyítgatva mitsem érő beszéddel és szavakkal, melyekkel nem használ.
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Te az Isten félelmét is megbontod, csökkented az imaszót Isten előtt.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Mert bűnöd tanítja szájadat s a ravaszok nyelvét választod.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Szájad ítél el téged s nem én, s ajkaid vallanak ellened.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Elsőnek születtél-e az emberek közt a a halmoknál előbb létesültél?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Isten tanácsában hallottál-e valamit és csentél magadnak bölcsességet?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Mit tudsz te, mit mi nem tudunk, mit értesz, a mi nem volna mi nálunk?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Vén is, aggastyán is van közöttünk, napokra apádnál korosabb.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Kevés-e neked Isten vigasztalása s az ige, mely csínján bánt veled?
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Mit ragad el téged szíved, és mit integetnek szemeid,
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 hogy Isten ellen fordítod indulatodat és szájadból kibocsátasz szavakat?
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Mi a halandó, hogy tiszta legyen, s hogy igaz legyen asszony szülöttje?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Lám, szentjeiben nem hisz, az egek sem tiszták szemeiben;
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 hát még az utálatos és megromlott, az ember, ki mint vizet issza a jogtalanságot.
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Hadd oktatlak, hallgass reám, s a mit láttam, hadd beszélem el;
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 a mit hirdetnek bölcsek, és nem titkolták el őseik részéről –
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 nekik egyedül adatott az ország, s idegen nem járt közöttük:
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 A gonosznak minden napjaiban kínlódik ő, s az évek száma alatt, melyek fentartvák az erőszakosnak.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Rettegések hangja a fülében: békében jön reá pusztító.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Nem hiszi, hogy visszatér a sötétségből, ki van szemelve a kard számára.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Bolyong ő kenyér után, hol van; tudja, hogy készen áll oldalán a sötétség napja.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Ijesztik őt szükség és szorongás, megragadja őt mint csatára kész király.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Mert Isten ellen nyújtotta ki kezét a Mindenható ellen hősködik;
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 nyakkal szalad ellene, pajzsainak vastag dudoraival.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Mert arczát befödte zsírjával s hájat szerzett ágyékára.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Letelepült megsemmisített városokban, házakban, melyeket nem laknak, melyek rendelve vannak kőhalmoknak.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Nem gazdagszik meg, nem áll fönn a vagyona, nem hajlik a földre szerzeménye;
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 nem térhet ki a sötétség elől, csemetéjét láng szárítja el s eltűnik – az ő szája leheletétől.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Ne higyjen a semmiségben, a ki megtévedett, mert semmiség lesz, a mit cserébe kap.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Mielőtt itt volna a napja, beteljesedik, s pálmaága nem zöldellő.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Mint szőlőtő elvetéli egresét, s mint olajfa hullatja el virágát.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Mert az istentelennek községe meddő, és tűz emészti a megvesztegetés sátrait:
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 bajt fogannak és jogtalanságot szülnek, és belsejük csalárdságot készít.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
