Jób 14
1 az ember asszony szülöttje, rövid életű és jól lakva háborgással.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Mint virág hajtott ki és elfonnyadt, eliramodott mint az árnyék s meg nem áll.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Erre is fölnyitottad szemedet s engem viszel törvényre magaddal!
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Származhat-e tiszta tisztátalanból? Egy sem!
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 Ha kiszabvák napjai, nálad van hónapjainak száma, törvényét megalkottad, melyen túl nem léphet:
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 tekints el tőle, hogy szünete legyen, mígnem lerója, mint béres, a napját.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Mert van a fának reménye: ha kivágják, ismét megújul és csemetéje nem szűnik meg.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Ha megvénül a földben gyökere és a porban elhal törzsöke:
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 víznek illatától felvirul és gallyat hajt mint ültetvény.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 De férfi elgyengülvén, meghal, kimúlván az ember, hol van?
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Kiapadtak a vizek a tengerből, és a folyó elszárad, elszikkad:
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 az ember is lefekszik s föl nem kél; az ég enyésztéig nem ébrednek ők és nem serkennek föl álmukból.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 Vajha az alvilágba tennél el engem, elrejtenél, míg lecsillapodik haragod, tűznél nekem törvényt s megemlékeznél rólam. (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 Ha elhal férfi, föléled-e? Szolgálati időm minden napjaiban várakoznám, míg nem megjön felváltásom.
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Szólítanál és én felelnék neked, kezeid műve után vágyakoznál.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Mert most lépteimet számlálod, nem is várod be vétkemet!
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 Zacskóba van pecsételve bűntettem, s betapasztottad bűnömet.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 Azonban düledező hegy szétomlik, szikla is kimozdul helyéből;
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 köveket szétmorzsol a víz, elsodorja áradása a földnek porát: így veszítetted el a halandónak reményét.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Lebirod örökre, és eltűnt, eltorzítván arczát, elűzted őt.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 Tiszteletre jutnak fiai – nem tud róluk, csekélyekké válnak, nem veszi őket észre;
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 csak fájdalmat érez teste ő rajta, és lelke gyászol ő benne.
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
