Jób 13
1 Lám, mindet látta szemem, hallotta fülem s meg értette.
Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Tudástokhoz képest tudom én is, nem esem messze tőletek.
Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Azonban én a Mindenhatóval beszélnék s Istennel szemben védekezni kívánok.
Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Azonban ti hazugsággal tapasztók vagytok, semmit se gyógyítók mindnyájatok.
Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Vajha hallgatva hallgatnátok, s az bölcseségül lenne nektek!
Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Halljátok csak védekezésemet s ajkaim pörlésére figyeljetek.
Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Istenért beszéltek-e jogtalanságot és érte beszéltek csalárdságot?
Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Személyét tekintitek-e, avagy Istenért pöröltök?
Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Jó lesz-e, midőn kikutat benneteket, avagy mint embert ámítanátok, ámítjátok őt?
Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Feddve fedd majd titeket, ha titokban személyt válogattok.
Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Nemde a fensége megrémítene benneteket, s rátok esne rettentése?
Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Emlékmondásaitok hamu-példázatok, akár agyag-magaslatok a ti magaslataitok.
Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Hallgassatok el előttem, hadd beszélek én, essék meg rajtam bármi is!
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Bármiképpen – fogaim között viszem húsomat, s lelkemet tenyeremre teszem.
Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Lám, megöl engem: várakozom ő rá; csak útjaimat védeném arcza előtt.
Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Az is segítségemre való, hogy színe elé nem juthat képmutató.
Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Hallva halljátok szavamat és közlésemet füleitekkel.
Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Íme, kérlek, elrendeztem a jogügyet, tudom, hogy nekem lesz igazam.
Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Ki az, ki perbe száll velem, mert most ha hallgatnom kell, kimúlok.
Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Csak kettőt ne tégy velem, akkor színed elől nem rejtőzöm el:
Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Kezedet távolítsd el rólam, és ijesztésed ne rémítsen engem;
Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 aztán szólíts és én felelek, vagy beszélek én s te válaszolj nekem.
Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
23 Mennyi bűnöm és vétkem van nekem, bűntettemet és vétkemet tudasd velem!
Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Miért rejted el arczodat és ellenségednek tekintesz engem?
Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Vajon elhajtott levelet riasztasz-e, és száraz tarlót üldözöl?
Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Hogy keserűségeket irsz föl ellenem s örökölteted velem ifjúkorom bűneit;
Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 és karóba tested lábaimat, megvigyázod mind az ösvényeimet, lábaim gyökerei köré húzod jeledet.
Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 És ő mint a rothadék szétmállik, mint ruha, melyet moly emésztett:
Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
