Hóseás 13

1 Ha csak szólt Efraim, reszketés lett, fejedelem volt ő Izraélben; de bűnbe esett a Báal által és meghalt.

Milloin Efraim puhui, syntyi kauhu: korkealle kohosi hän Israelissa. Mutta hän joutui syynalaiseksi Baalin takia, ja hän kuoli.

2 Most pedig tovább vétkeznek, készítettek maguknak öntött képet ezüstjökből, értésük szerint bálványokat, mesterek műve mindannyia; róluk azt mondják: kik embert vágnak le, borjukat csókolnak.

Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat, vasikoita suutelevat.

3 Azért olyanok lesznek mint a reggeli felhő s mint a harmat mely korán reggel eltűnik, mint polyva, melyet vihar visz el a szérűről, s mint füst az ablakrácsból.

Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.

4 Én pedig vagyok az Örökkévaló a te Istened, Egyiptom országától fogva; s istent rajtam kívül ne ismerj, és segítő nincsen kívülem.

Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.

5 Én megismertelek a pusztában, a tikkadtság földjén.

Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.

6 Amint legelőjük volt, úgy laktak jól, jól laktak és fennhéjázó lett a szívök: azért felejtettek el engem!

Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.

7 Olyan lettem irántuk mint az oroszlán, mint párducz leselkedem az úton.

Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.

8 Rájuk találok mint a kölykétől megfosztott medve, és eltéptem szívök zárját, megeszem ott őket, mint nőoroszlán, a mező vadja széthasítja őket.

Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.

9 Rontott téged, Izraél az, hogy ellenem, segítséged ellen vagy.

Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.

10 Hol van hát királyod, hogy segítsen téged mind a városaidban, meg bíráid, kikről mondtad: adj nekem királyt és vezéreket?

Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi, joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"?

11 Adok neked királyt haragomban, és elveszem felindulásomban.

Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.

12 Bekötve van Efraim bűne, eltéve az ő vétke.

Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.

13 Szülőnőnek fájdalmai jönnek reája; ő maga nem bölcs gyermek, mert most meg nem állna a méhszájban.

Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.

14 Az alvilág kezéből kiváltsam-e őket, a haláltól megváltsam-e? Hol dögvészeid, halál, hol pestised, alvilág? Könyörület rejtőzzék el szemeim elől! (Sheol h7585)

Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni. (Sheol h7585)

15 Bár ő virít testvérek között: eljő keleti szél, szél az Örökkévalótól, a pusztából eredő, és elszárad a kútfeje, elszikkad a forrása – ő kifosztja minden drága edénynek kincstárát.

Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset kalunsa.

16 Bűnhődni fog Sómrón, mert engedetlen volt Istene iránt; kard által fognak elesni, kisdedeik szétzúzatnak és várandósai fölhasíttatnak.

Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.