Ezékiel 24

1 És lett hozzám az Örökkévalónak igéje a kilencedik évben, a tizedik hónapban, a hónap tizedikén, mondván:

Ja Herran sana tapahtui minulle, yhdeksäntenä vuonna, kymmenentenä päivänä kymmenennestä kuusta, ja sanoi:

2 Ember fia, írd fel rnagadnak a napnak nevét, épen ezt a napot. Rávetette magát Bábel királya Jeruzsálemre épen ezen a napon.

Sinä, ihmisen poika, kirjoita sinulles tämän päivän nimi, juuri tämä päivä; sillä Babelin kuningas on juuri tänäpäivänä Jerusalemia vastaan hankinnut.

3 És mondj az engedetlenség házának példázatot és szólj hozzájuk: Így szól az Úr, az Örökkévaló: tedd föl a fazekat, tedd föl és tölts vizet is bele;

Ja pane tottelemattoman kansan eteen vertaus, ja sano heille: näin sanoo Herra, Herra: pane pata ja valmista, ja pane siihen vettä.

4 Gyűjtsd beléje a darabjait, minden jó darabot, combot és lapockát, a csontok javával töltsd meg;

Pane kappaleet siihen kokoon, kaikki ne parhaat kappaleet, reisi ja lapa; ja täytä se parhailla luukappaleilla.

5 A juhok javát vedd és sorba rakd a csontokat alája, forralva forrald fel, meg is főljenek benne csontjai.

Ota paras laumasta, ja tee valkia alle luukappaleita keittääkses; ja anna vahvasti kiehua, ja luukappaleet hyviä kypsyä.

6 Azért így szól az Úr, az Örökkévaló: Jaj, te vérontás városa, fazék, melyen rajta van rozsdája és rozsdája nem távozott belőle; darabról darabra szed ki, nem esett reá sors.

Sentähden näin sanoo Herra, Herra: voi murhakaupunkia! joka senkaltainen pata on, jossa ruoste riippuu kiinni, niin ettei sen ruoste tahdo eritä. Ota kappale kappaleen jälkeen siitä ulos, sillä ei tarvita siitä arpaa heittää.

7 Mert vére volt közepében, száraz sziklára tette; nem öntötte a földre, hogy port borítana reája.

Sillä hänen verensä on siellä, joka paljaalle kalliolle pantu on, ja ei maan päälle vuodatettu, että se mullalla peitettäisiin.

8 Harag fölkeltésére, bosszú megindítására adtam vérét száraz sziklára, hogy be ne boríttassék.

Ja minä olen myös sentähden heidän antanut sen veren paljaalle kalliolle vuodattaa, ettei se peitettäisi, että viha tulis heidän päällensä, ja heille kostettaisiin.

9 Azért így szól az Úr, az Örökkévaló: jaj te vérontás városa, én is nagygyá teszem a máglyát.

Sentähden sanoo Herra, Herra näin: voi murhakaupunkia! jonka minä suureksi valkiaksi teen.

10 Szaporítsák a fát, meggyújtják a tüzet, egészen megfőzik a húst, fölkeverik a levet és a csontok izzódjanak.

Kanna vaivoin paljo puita, sytytä tuli, että liha kypsäksi tulis, ja pane hyvin yrttejä sen päälle, että luukappaleet palaisivat.

11 És állítsd üresen a parázsra, hogy megmelegedjék és izzódjék az érce, hogy megolvadjon benne tisztátalansága, eltűnjék a rozsdája.

Pane myös pata tyhjänä hiilille, että se kuumaksi tulis, ja sen vaski palais, jos sen saastaisuus sulais, ja sen ruoste läksis.

12 Bajlódásokat kifárasztott, de nem távozik belőle a sok rozsdája; tűzbe a rozsdája.

Vaan ruoste, ehkä se kuinka kovin poltetaan, ei tahdo lähteä, sillä se on aivan kovin ruostunut, se pitää tulessa sulattaman.

13 Tisztátalanságodban fajtalanság van. Mivel tisztítgattalak, de te nem tisztultál meg, tisztátalanságodtól nem fogsz többé megtisztulni, mígnem lecsillapítom rajtad hevemet.

Sinun saastaisuutes on sula ilkeys, että vaikka minä sinua mielelläni puhdistaisin, et kuitenkaan sinä tahdo itsiäs puhdistaa antaa; sinun saastaisuudestas et sinä tästedes enää taida puhdistettaa, siihenasti että minun hirmuisuuteni sinussa sammunut on.

14 Én az Örökkévaló beszéltem, megjön és megleszen, nem tágítok, nem sajnálkozom és nem gondolom meg; útjaid és cselekedeteid szerint ítélnek téged, úgymond az Úr, az Örökkévaló.

Minä Herra olen sen puhunut; se pitää tuleman, minä tahdon tehdä, ja en viivyttää, en minä tahdo armahtaa, enkä kadu; vaan heidän pitää sinun tuomitseman, niinkuin sinä elänyt ja tehnyt olet, sanoo Herra, Herra.

15 És lett hozzám az Örökkévaló igéje, mondván:

Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

16 Ember fia, íme én elveszem tőled szemed gyönyörűségét csapás által; ne tarts gyászt, ne sírj, ne folyjon könnyed;

Sinä ihmisen poika, katso, minä tahdon sinulta silmäis himon ottaa pois rangaistuksen kautta; mutta ei sinun pidä valittaman, eikä itkemän, eikä kyyneleitä vuodattaman.

17 Csendesen nyögj, holtakért való gyászt ne tégy, fejdíszedet kösd fel magadra és sarúidat tedd rá a lábaidra; ne burkolózz be bajuszig és az emberek kenyerét ne egyed.

Salaa sinä mahdat huoata, mutta kuolleen valitusta ei sinun pidä pitämän, vaan sinun pitää kaunistukses paneman päälles, ja kengät jalkaas kenkimän; ei sinun pidä suutas peittämän, eikä murheellisten leipää syömän.

18 Beszéltem a néphez reggel, és este meghalt a feleségem; és cselekedtem reggel, a mint megparancsoltatott nekem.

Ja kuin minä huomeneltain varhain kansalle puhuin, kuoli minulta ehtoona minun emäntäni. Ja minä tein toisena huomenna, kuin minulle käsketty oli.

19 És szólt hozzám a nép: Nem mondanád meg nekünk, mit jelent ez nekünk, hogy így cselekszel?

Ja kansa sanoi minulle: etkös siis ilmoita meille, mitä tämä meille ennustaa, minkä sinä teet?

20 És szóltam hozzájuk: Az Örökkévaló igéje lett hozzám, mondván:

Ja minä sanoin heille: Herra on minun kanssani puhunut ja sanonut:

21 Mondd Izráél házának, így szól az Úr, az Örökkévaló: íme én megszentségtelenítem szentélyemet, erős büszkeségteket, a mi szemeteknek gyönyörű és a min lelketek könyörül; fiaitok pedig és leányaitok, a kiket ott hagytatok, kard által fognak elesni.

Sano Israelin huoneelle, että Herra näin sanoo: katso, minä tahdon minun pyhäni, teidän korkeimman lohdutuksenne, teidän silmäinne himon ja teidän sydämenne toivon saastuttaa; ja teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän hylkäämän pitää, lankeevat miekan kautta.

22 És majd cselekesztek, a mint én cselekedtem: bajuszig nem fogtok beburkolózni és az emberek kenyerét nem fogjátok enni;

Ja teidän täytyy tehdä, niinkuin minä tehnyt olen: teidän suutanne ei teidän pidä peittämän, eikä murheellisen leipää syömän.

23 díszetek a fejeiteken, sarúitok a lábaitokon, nem fogtok gyászt tartani és nem fogtok sírni; el fogtok sínyleni bűneitekben és sóhajtoztok egyik a másika felé.

Vaan pitää teidän kaunistuksenne teidän päähänne paneman, ja kenkimän itsenne; ei teidän pidä valittaman eikä itkemän, vaan teidän synnissänne nääntymän, ja keskenänne toinen toisenne kanssa huokaileman.

24 És lesz nektek Jechezkél csodajelül: mind a szerint a mint ő cselekedett, úgy fogtok ti cselekedni; amikor megjön, megtudjátok, hogy én vagy ok az Úr, az Örökkévaló.

Ja pitää niin Hesekiel teillle ihmeeksi oleman, että teidän tekemän pitää kaiken sen jälkeen, minkä hän tehnyt on; että kuin se tulee, te ymmärtäisitte, että minä Herra, Herra olen.

25 Te pedig, ember fia, nemde, a mely napon elveszem tőlük erősségüket, dicsőséges örömüket, azt a mi szemeiknek gyönyörű és mire vágyódik a lelkük, fiaikat és leányaikat -

Ja sinä, ihmisen poika, silloin kuin minä heiltä olen ottava pois heidän voimansa ja lohdutuksensa, heidän silmäinsä himon ja heidän sydämensä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä;

26 azon napon el fog jönni hozzád a menekülő, hogy hírt hallasson a fülekkel.

Silloin pitää yksi, joka päässyt on, tuleman sinun tykös, ja sinulle ilmoittaman.

27 Azon a napon megnyílik szájad a menekülővel és beszélni fogsz és nem fogsz többé elnémulni; és leszel nekik csodajelül, hogy megtudják, hogy én vagyok az Örökkévaló.

Silloin pitää sinun suus avattaman, ja sen joka päässyt on, että sinun puhuman pitää, ja ei enää vaikeneman. Ja sinun pitää heille ihmeeksi oleman, että he ymmärtäisivät minun olevan Herran.